Rosa Liksomin Hytti nro 6 tuntui suorastaan vaativan seurakseen Olli Heikkosen esikoiskokoelmaa Jakutian aurinko (Tammi 2000; kannattaa lukea linkin takaa löytyvä Jani Saxellin Kiiltomatoon kirjoittama mainio arvostelu). Molemmissa teoksissa lähtökohtana on junamatka halki Siperian ja molemmat kurottavat onnistuneesti paljon laajemmalle kuin ahtaasti käsitetty matkakuvaus. Jakutian auringosta pidin jo ensi lukemalla eikä tämä lukukerta mieltä muuttanut. Moniulotteinen ja ilmaisullisesti vahva teos.

Aivan aluksi runoilija kehoittaa  "Astu vaunuun, / astu mahorkan ja keinonahan tuoksuun. / Tunne kone, sen iskut, kun manner nelistää jalkojesi ali, / tunne piennar, tunne loputtomat öljyiset hanget." Matka alkaa junan kyydissä ja päättyy mantereen toisella puolella, koska "Jonnekin radan on loputtava, jonnekin matka täytyy päättää." Mutta siinä välissä tapahtuu paljon, puhujat vaihtuvat ja Neuvosto-Venäjään luodaan monenlaisia katseita, ei unohdeta Laikaa, Sputnikia, voimalinjojen surinaa eikä työn sankaria. Jakutian aurinko ei kuitenkaan ole mikään kliseekokoelma, vaan omaperäinen ja vaikuttava runoteos. Se on saanut Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2000.

Kirjasammon sivuilta voi lukea kokoelman tekstinäytteitä.