1345828111_img-0bb48f16de111f83cf4fd0fceVirolaisen Olavi Ruitlanen romaani Nainen (Savukeidas 2011; Naine 2009; suomennos Hannu Oittinen) on kertomus eräästä parisuhteesta, sen alusta, kulusta ja lopusta. Puhujana on Mies (lihavoinnit ovat lainaa teoksesta), jonka ei olisi pitänytkään ryhtyä suhteeseen Naisen kanssa, siitä kertoo miehen toistuva huokausrukous "Voi Luoja, jos olisit vielä tunnin verran pystynyt pitämään hänen jalkansa yhdessä, niin olisin ehtinyt aamun ensimmäiseen bussiin ja pelastunut." (S. 20.) Suhteesta syntyy kuitenkin Lapsi, miehen tärkein asia, jonka vuoksi parisuhdettakin kestää yli tarpeen ja rahavarojen. 

Nainen ei ole kuitenkaan pelkkä parisuhteen kuvaus. Ruitlanen Mies antaa palaa estoitta ja esittää huimia ja kärjekkäitä kommenttejaan juopottelevasta, ahneesta ja umpitollosta Naisestaan - ja ehkä naissukupuolesta ylipäätään. Kirjailija kieputtelee sukupuolirooleja ja stereotypioita, pohtii seksiä, miesten asemaa naisten rinnalla ja omalla tavallaan tuntuu etsivän jonkinlaista moraalia kaiken keskeltä. Mies ei säästä itseäänkään. Hän on Runoilija, ja runoilijuus on sellaista työtä, jota kukaan muu kuin Mies ei työksi kutsu. Lisäksi Mies on kaikkea muuta kuin yksiavioinen. Iloa elämäänsä hän löytää niin Kiihkeästä naisesta, TyttölapsestaNuoresta naisesta, Kadonneesta naisesta ja Vielä jokusesta naisesta sekä lopulta ja ennen kaikkea Pikkuvaimosta. Pikkuvaimon myötä mies päätyy toteamaan: "Yksi seikka on selvä. Kaikenlaiset Naiset muuttavat Miestä." (S. 123.)

Nainen on kärjekäs, räävitön, epäkorrekti ja hullunhauska pienoisromaani. 133-sivuinen tarina pysyy koossa, se herättelee lukijassa naurunpurskahdusten lisäksi monenlaisia ajatuksia parisuhteista, miehistä, naisista ja vallankäytön eri muodoista. Kääntäjä Hannu Oittiselle voi osoittaa kiitokset: mainio suomennos luistaa ja tuntuu tavoittavan alkuteoksen rock'n roll'in.

Romaani on muuten palkittu Suomessa. Se on yksi Helsingin kaupunginkirjaston uuden kirjallisuuspalkinnon 12 osumaa palkituista. Ihan ansaitusti!