Ruskeapukuinen mies (WSOY 1985) kuuluu myöhäisestä suomennosvuodestaan huolimatta Agatha Christien varhaistuotantoon, alkuteos The Man in the Brown Suit ilmestyi jo vuonna 1924. Teos on raikas ja reipas kertomus nuoresta seikkailunhaluisesta Anne Beddingfeldistä, joka sattumalta todistaa outoa tapahtumaa Lontoon maanalaisen asemalla. Tapahtuma viskaa Annen keskelle ruskeapukuisen miehen metsästystä, varastettuja timantteja, salaisuuksia ja seikkailua, joka huipentuu Etelä-Afrikassa.

Tässä varhaisteoksessa ei ole häivääkään Poirot'sta tai Miss Marplesta. Christien kerrontaotteessa on aitoa seikkailunriemua, tyyliteltyä tyypittelyä, huumoria ja jopa yllättävänkin suorasukaisia viitteitä eroottiseen intohimoon, mikä on harvinaista kirjailijan teoksissa. Afrikan lisäksi tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Kapkaupunkiin seilaavalle matkustaja-alukselle ja Englantiin. Varsinaista afrikkalaista paikallisväriä on melko vähän, mutta sitäkin lumoutuneemmin Christie kuvaa Afrikan luontoa. Mikään varsinainen Afrikka-kirja teos ei ole. Kirjan kertojia on kaksi: Anne Beddingfeld sekä sir Eustace Pedler, jonka hilpeät päiväkirjamerkinnät tuovat täydentävää näkökulmaa Annen kertomaan.

Ruskeapukuinen mies ei ehkä ole aivan tyypillisintä Christietä, mutta se ei lukemista haittaa. Genreen kuuluvat epäuskottavuudet korvautuvat sujuvalla kerronnalla ja peribrittiläisen ironisilla huomautuksilla. Christie tuntuu myös leikittelevän viihderomaanien konventioilla, jos sellaisesta voi puhua 1924 ilmestyneen romaanin yhteydessä. Yksi lisäansio romaanille täytyy vielä antaa: se ei tunnu nuhjuisen vanhanaikaiselta, vaikkei sitä järin moderniksi voikaan sanoa. Ruskeapukuisessa miehessä on viattoman seikkailukertomuksen viehättävyyttä, lisäksi sutjakka ja sopivan jännittävä juonenkulku loppuratkaisuineen sekä teoksen huumori ja osin perinteisten arvoitusdekkareiden asennekonventioista poikkeavat käsitykset tuovat siihen yllätyksellisyyttä.