Kukapa pikkulapsia kotona hoitanut ei tietäisi kuinka tärkeä on vanhemman ikioma kahvitauko kesken päivän. Lapset ovat päiväunilla, pyykkikone pyörii ja hetken voi vain olla omissa ajatuksissaan tai syventyä sanomalehteen kahvimuki käden ulottuvilla. Mutta entäs kun lapsi on on nukahtanut, talo hiljainen - ja kahvipurkki tyhjä?

Tuohon tilanteeseen Pentti Otsamo tarttuu sarjakuvassaan Kahvitauko (Like 2012). Kirjan äiti pohtii pitkään voiko jättää nukkuvan lapsen hetkeksi yksin ja piipahtaa supermarkettiin ostoksille. Kun äiti uskaltautuu kotioven ulkopuolelle, alkaa matka, joka ensin on täynnä arkisia vastoinkäymisiä ja hermostuttavaa odottamista. Nopeasti matka saa yhä uusia käänteitä. Mukaan tulevat rahankerjääjät, yksinäiset vanhukset, maahanmuutajien vastustajat ja maahanmuuttajanaapurit. Lopulta kahvin perässä juokseva äiti päätyy kahvituotannon alkulähteille.

Otsamon seepiansävyisissä (kahvinvärisissä!) kuvissa on kaikesta tapahtumien joutuisuudesta huolimatta pääosin levollisuuden illuusio. Tekstiä on vähän, mutta sitä ei tämä sarjakuva enempää kaipaakaan. Uskomattoman hienosti Otsamo rinnastaa suomalaisen ja afrikkalaisen naisen kahvitauot, joissa länsimaisen kahvittelun helppous (ja kahvin hinta) rinnastuvat kahvintuottajaperheen elämän hitaaseen rytmiin, hankaluuksiin ja vaaroihin. Miten erilaisia uhkia päiväunille yksin jätettyjen lapsien elämään suomalaisessa lähiössä ja afrikkalaisella maatilalla kuuluukaan! Lyhyt kahvitauko laajenee tekijän käsissä monia yhteiskunnallisia asioita käsitteleväksi teokseksi.

Kahvitauko - varmista ensin, että omassa kahvipurkissasi on kahvia, viritä keitin toimimaan ja vaihda sanomalehti sarjakuvaan. Nautinnollinen ja ajatuksia herättävä kahvihetki on silloin käsillä.