Joskus mietin miksi ihmeessä joidenkin dekkarisarjojen suomennokset aloitetaan sarjan keskeltä. Niin nytkin, kun tartuin Ann Cleevesin Vera-sarjan ensimmäiseen suomennokseen Kuolonkukkia (Karisto 2012; Hidden Depths 2007; suom. Annukka Kolehmainen). Todennäköisesti tällä kertaa syynä on YLE 1:lle tuleva Vera-sarja, joka ilmeisesti alkaa juuri tähän teokseen pohjautuvalla osalla.

Pidin paljon Cleevesin Shetlanti-sarjasta ja varsinkin sen sympaattisesta päähenkilöstä, komisario Jimmy Perezistä. Komisario Vera Stanhopesta kertova sarja sijoittuu Newcastlen ympäristöön. Vera on hiukan alle viisikymppinen, aurinkoallergiasta kärsivä ja runsaasti ylipainoinen yksineläjä, jota alaiset hieman pelkäävät ja joka mieluusti antaa kuulusteltavien aliarvioida itsensä. Kuolonkukkia on perinteinen ja sujuva dekkari. Tarina alkaa, kun juhlista kotiin palaava yksinhuoltajaäiti löytää 16-vuotiaan, kuvankauniin lukihäiriöisen poikansa murhattuna kylpyammeesta kukkien keskeltä. Muutaman päivän kuluttua löytyy murhattuna nuori, kaunis nainen samankaltaisen asetelman keskeltä.

Cleeves rakentaa kiinnostavia ihmiskuvia ja kuvaa jälleen maisemia ja ylipäänsä luontoa tarkasti, myös Newcastle saa osakseen tarkkaa kuvausta. Kannattaa vaikka tarkistaa netistä miltä näyttää erään kuulusteltavan työpaikka The Sage Gateshead varsinkin valaistuna ilta-aikaan. Kuulusteltavien joukossa on neljän lintuharrastajan perheenomainen ystävyysporukka, joten lintubongaus on jälleen mukana Cleevesin romaanissa, aiemmin aihetta on sivunnut Shetlanti-sarjan päätösosa Sininen sarastus (2010).

Cleevesin kirjan pienet ongelmat ovat sen lopussa. Ei tosin itse loppuratkaisussa, vaan tavassa kertoa se. Eräänlainen intensiivisyys puuttuu, ja paikoin tuntuu kuin sujuva kerronta yksinkertaistuisi liikaa. Kyse ei ole monesta kohdasta, mutta niiden sijoittuminen korostaa asiaa. Vera Stanhope on kiinnostava hahmo, vaikka yksinäinen, ylipainoinen ja pulloon mieluusti tarttuva komisario ei ole uusi hahmo dekkareissa. Ero on tietenkin sukupuolessa, ja sitä kautta romaanin teemana oleviin onnellisiin perheisiin saadaan toisenlaista näkökulmaa. Itseasiassa juuri Veran ja hänen työporukkansa, etenkin Joe Ashworthin, henkilökuvauksen kannalta on tylsää, että sarjan suomennos alkaa keskeltä. Löytyisikö parista aiemmasta asasta hieman enemmän taustoitusta heidän hahmoihinsa? Takakannen mainitsemista Veran henkilökohtaisista painajaisista kun kirjassa ei juurikaan puhuta.

Tuleva sarja kiinnostaa minua, koska Vera Stanhopen roolissa on aivan mahtava Brenda Blethyn. Tämän linkin takaa voi kuunnella hänen mietteitään roolihahmostaan.