1348600263_img-153959123faff6cf42c41e7e5Andy McNabin ja Robert Rigbyn Sotilaan oppipoika (Karisto 2008; Boy Soldier 2005; suomennos Jukka Jääskeläinen) on nuorille suunnatun agenttisarjan ensimmäinen osa, ja kirja sopii mainiosti aikuisillekin. Juonessa on kaikessa suoraviivaisuudessaan koukkuja ja henkilöissäkin on särmää, vaikka kovin syvällistä henkilökuvausta kirja ei sisälläkään. Käännökseen lipsahtaneet monet painovirheet ovat harmillisia, joskus jopa tahattoman koomisia ("pieni mutta mykistyvä kokoelma prerafaeliittisia maalauksia" s.118 voisi todella ollakin aika mykistävä). Harmillisia nimenomaan siksi, että suomennos kulkee mukavasti ja sujuvasti, tekstiä on helppoa lukea tarinan imussa. Ja tarinahan vetää.

17-vuotias Danny Watts on jäänyt kauan sitten orvoksi eikä hänellä ole muita sukulaisia kuin kauan kadoksissa ollut isoisä Fergus Watts. Kun Dannyn haave sotilasurasta tyssää isoisän maineeseen, päättää poika etsiä tämän käsiinsä sanoakseen muutaman suoran sanan. Entinen SAS-eliittimies Fergus on vuosia aiemmin joutunut kolumbialaiseen vankilaan ja saanut maanpetturin maineen. Paettuaan vankilasta Fergus on palannut salaa Englantiin ja yrittää nyt elää huomaamatonta ja monin tavoin turvasuojattua elämää. Dannyn ilmaantuminen miehen luo keikauttaa kaiken nurin. Ovella onkin pian pojanpojan lisäksi myös erikoisjoukkojen eliminointiryhmä. Yhtäkkiä myös Danny huomaa olevansa suuressa vaarassa. Samaan aikaan kun Danny joutuu pakenemaan takaa-ajajia hänen pitäisi opetella luottamaan isoisään, jonka aiemmat toimet ovat tuhonneet Dannyn unelmat, ja opetella pikaisesti agentille elintärkeitä selviytymis- ja toimintakeinoja. Vastoin Fergusin tahtoa Danny hankkii apua parhaalta ystävältään, tietokonenero Elenalta ja lopulta myös suurta juttua etsivältä lehtimieheltä, Eddie Moyesilta. 

Sotilaan oppipoika on kunnollinen toimintaromaani, joka kuvaa tarkasti Dannyn ja Fergusin pakomatkaa sekä isoisän pojanpojalleen jakamaa agenttioppia. Teos on sarjan avaus, muut osat ovat Maksun aika (2008), Musta tähti (2009) ja Laavavirta (2010).