Satujen uustulkinnat ja toisinkerronnat ovat parhaimmillaan kiinnostavia ja joskus jopa hervottoman hauskoja. Hulvattomien osastoon kuuluvat Emile Bravon seitsemästä kääpiökarhusta kertovat sarjakuvat Kultakutri ja seitsemän kääpiökarhua (WSOY 2010; Boucle d'or et les sept ours nains, 2004; suomennos Mikael Ahlström) ja Seitsemän nälkäistä kääpiökarhua (WSOY 2011; La faim des sept ours nains, 2005; suomennos Mikael Ahlström).

Pienin keinoin ilmeikkäiksi piirretyt kahvanenäiset karhut törmäävät moniin saduista tuttuihin hahmoihin, mutta kohtaamiset eivät aina suju kuin saduissa, siis perinteisissä saduissa. Bravo kieputtaa satukonventioita hilpeästi ja niinpä näistä varmaankin lapsille alunperin tarkoitettujen sarjakuvien lukemisesta nauttii aikuinenkin. Minä ainakin naureskelin tarinoille, muun muassa suuteluhaluton prinssi huvitti kovasti, mutta nälkäisisten karhujen avuksi ja kiusaksi ilmestynyt Saapasjalkakissa herätti hieman närkästystäkin, sen verran sympaattisia teosten karhut ovat.