Vähän yli satasivuinen ja muutenkin pienikokoinen dekkari, jossa on isoja autoja, suuria rikoksia, hurja rikollispomo, kaunis blondi, puolensa pitävä vaikkakin hieman nuhjuinen päähenkilö  ja ympäri Suomen vauhdikkaasti etenevä etsintäreissu film noir -tyyliin. Menisikö läpi 15+-vuotiaille lukuhaluttomille pojille? Aikuisille dekkarien lukijoille luulisi kelpaavan ainakin.

Tapani Baggen Kasvot tuulilasissa (Turbator 2010) lähettää tien päälle keravalaisen asianajaja Onni Syrjäsen (ja juu, nimen enteellisyys huomattu) allaan rättikatto-Cadillac, taskussaan upouusi kännykkä ja tuhti setelitukko, toimeksiantona etsiä rikollispomo Hurja Hentusen kadonnut tytär Lea. Pian Cadillacin etupenkillä istuu myös Onnin vanha rakkaus Helmi, toimittaja joka haluaa jutun ja Onnista jotain muutakin. Alkaa hurja matka ympäri Suomen. Matkan aikana asiat alkavat näyttäytyä erilaisilta, kuviot mutkikkaammilta ja kestää aikansa ennen kuin Syrjänen tajuaa missä mennään. Mutta silloin keikutaankin jo jyrkänteen reunalla.

Bagge kirjoittaa luistavaa tekstiä, huumori on toteavaa ja tapahtumat vauhdikkaita. Paljon on sataan sivuun saatu ujutettua. Kirjasta tulee mieleen Suomen oloihin sopeutettu road movie, sellainen joka YLE1:n Kotikatsomossa voitaisiin esittää. Vaikka kirjassa on kesä, teoksen tunnelmassa on sateisen sumuista harmautta, mahdollisessa filmatisoinnissa taustalle sopisi jazzia ja Suomi-iskelmää yhdistävä ääniraita. Ei Onni Syrjänen nyt ihan Philip Marlowe ole, mutta tähän romaaniin sopiva hahmo kutenkin.