Keskiviikkoaamun ensimmäisellä koulutunnilla kesken Euroopan pääkaupunkien tenttaamista Alina tajuaa, että hänen paras ystävänsä Karoliina on kadonnut. Sunnuntain jälkeen Karosta ei ole kuulunut mitään - kai isomummun luota Raahesta voisi tekstaillakin vastauksia Alinan viesteihin. Illalla Karon kotiovella selviää, ettei matkaa Raaheen ole suunniteltukaan ja että Karon äiti luulee tyttärensä majailevan Alinan luona. Tuossa vaiheessa viimeistään loputkin "helppo selitys" -kuvitelmat katoavat Alinan mielestä. Onko Karo kidnapattu, rikoksen uhri vai kadonnut? Miten koulun käytävillä kulkevan Micke Mosolan omituiset paketit liittyvät asiaan? Onko kyse huumeista? Ja onko Karon katoaminen kenties vain tytön itsensä järjestämää ikävää vedätystä? Siksi Alina ei uskalla pukahtaakaan katoamisepäilyksistään ystävänsä äidille. Vasta seuraavana päivänä hätä ystävän puolesta kasvaa niin suureksi, että Alina kääntyy persoonallisen äidinkielenopettajansa Kirkuvan puoleen.

Jotenkin noin voisin vinkkauksessa esitellä Soila Ojasen Tammen Musta kaista -sarjaan kuuluvan Petos paketissa (2009). Arviona sanoisin, että Ojasen esikoisromaani on erittäin sujuvasti kirjoitettu jännäri, kieli on elävää ja sopivasti huumorilla ryyditettyä. Kolmen päivän tapahtumia kuvataan välillä kellontarkasti. Kirja sisältää paljon viitteitä Juhani Peltosen Salomoon ja Ursulaan (minulle hieman harmillista, koska en ole kyseistä teosta lukenut - tosin tuskin niin on tehnyt moni kirjan varsinaiseen kohderyhmään kuuluvistakaan). Minua ilahduttivat Alinan kuvaukset lukuinnostuksen synnystä ja ahmimisiästä sekä lehtori Kaisa Kirkalan, oppilaiden parissa Kirkuvan, kuvaus. Paitsi jännäri romaani onkin kirjallisuuden ja kirjarakkauden ylistys. En tiedä mitä nuoret kirjan tästä teemasta tuumivat, minua se kyllä miellytti. Ja ehkäpä innostun lukemaan Salomon ja Ursulan itsekin...