Tiina Eskolan Summanmutikka-sarjaan kuuluva Ratkaise kähvellettyjen nappisten salaisuus (Sanoma Pro 2012) tarjoaa lukijalle mahdollisuuden laskemisen ja loogisten päätelmien avulla ratkaista kaksi salapoliisitarinaa. Toisessa Summanmutikan jalkapallojoukkueen nappikset on varastettu eikä nurmikentällä voi tietenkään pelata tavallisilla hengillä. Toinen arvoitus liittyy varastettuun taikakaluun: Aleksei Teemu Pukilta saama onnen amuletti on kadonnut. Helppolukuisessa tekstissä pitkät ja vaikeat sanat on tavutettu. Lasku- ja logiikkatehtävät ovat mukavasti kimurantteja, sellaisia joiden ratkomiseen tarvitaan hoksaamista ja vähän kynääkin.

Martin Widmarkin Lasse-Maijan etsivätoimiston kirjat antavat nekin pähkäiltävää lukijoille. Vanhanaikaiset kuka-sen-teki -arvoitukset ovat kirjoissa kivasti rakennettuja ja sitä kuka on syyllinen saa ihan oikeasti pohdiskella. Junan arvoitus (Tammi 2009; LasseMajas Detektivbyrå: Tågmysteriet; kuvitus Helena Willis; suomennos Outi Menna) ei ole ihan sarjan parasta antia, mutta kyllä tämä junasta ryöstettyyn rahasäkkiin liittyvä arvoitus lukemisen kestää.

Frank Rodgersin Herra Kroko etsivänä (Kustannus-Mäkelä 2011; Sherlock Mr Croc; suomennos Terhi Leskinen) on näistä kolmesta teoksesta helppolukuisin. Tekstiä on vähemmän ja fonttikoko suurempaa, mukana on myös puhekuplia. Rodgersin itsensä kuvittama teos on humoristinen kuvaus herra Krokosta, joka innostuu kirjastonhoitaja rouva Runon suosittelemasta Sherlock Holmes -kirjasta ja päättää itsekin ryhtyä vielä Holmesiakin kuuluisammaksi salapoliisiksi. Harmi vaan, että herra Krokolla on taipumus tahattomaan tunarointiin. Mutta onnistuisiko hän paremmin näyttelijän - kaupungissa näet etsitään näyttelijöitä näytelmään nimeltä Sherlock Holmes ja kuningattaren tiaran arvoitus. Teatterilla Kroko pääsee tositoimiin, kun näytelmään kuuluva kuningatteren tiara on kadonnut. Selviäisikö samalla kaupunkia piinanneet koruvarkaudet?