1345828770_img-e4c38b8b13b0206e08b3d6512"Miten syntyy inhimillinen läheisyys? Mitä ihmiset tarvitsevat tunteakseen sukulaisuutta?" (S. 139.) pohtii kirjailija Sergei Dovlatov - ehkä ihan itsenään tai pikemminkin kirjallisena omakuvanaan - teoksessa Meikäläiset (Idiootti 2012; alkuteos ilmestynyt 1983; suomennos Pauli Tapio). Romaani ei anna suoraa vastausta esitettyihin kysymyksiin, mutta teoksen sisältämien kertomuksien ja henkilökuvien pohjalta asiaa voi jokainen lukija itsekseen mietiskellä. Meikäläiset on lakonisen satiirinen kertomuskokoelma, samaan aikaan hauska, (itse)ironinen, pilkallinen, humaani ja koskettava. Takakansi kertoo oikeastaan kirjasta kaiken olennaisen ja juuri tämän takakansitekstin herättämän kiinnostuksen vuoksi kirjaan tartuinkin: "Meikäläiset seuraa Sergei Dovlatovin suvun tarinaa vallankumousajan Vladivostokista 80-luvun New Yorkiin. Teos ei ole tavanomainen sukukronikka vaan eräänlainen kirjallinen perhealbumi, sarja muotokuvia kirjailijan sukulaisista, joiden kohtaloissa heijastuu Venäjän ja Neuvostoliiton historia."

Ja millainen perhealbumi kirja onkaan? Kuvat eivät ole siistin siloteltuja, vaan sulavan lakonisen ja toteavan kerronnan alla rujoja ja inhimillisiä. Dovlatovin äiti oli armenialainen ja isä puoliksi juutalainen, ja esimerkiksi molemmista isoisistään kirjailija rakentaa huimat henkilökuvat. Meikäläisissä sukulaiset kiistelevät, riitelevät, auttavat ja ihmettelevät toisiaan. Absurdeiksi kääntyvien henkilökuvien ja tapahtumien käsittelyssä on läsnä myötätunnon ja kiintymyksen tunne, vaikkei kirjailija juurikaan ilmaise suoria, tunnustuksellisia tunteita perhettään ja sukulaisiaan kohtaan. Ohut teos sisältää lukemattomia anekdootteja ja tarinoita paitsi kirjailijan sukulaisista myös monista kulttuurihenkilöistä. Kirjan lopussa olevat suomentajan huomautukset ovat tarpeellinen lisä suomalaislukijalle. Ihmisten kautta Dovlatov kuvaa yhteiskuntaa terävästi. Kirjailija osaa kiteyttämisen taidon, muutamilla sanoilla tai riveillä hän kykenee luomaan täyteläisiä ihmiskuvia: "Vanhempia veljiä vetivät puoleensa kirjallisuus ja taide. Nuorempi Leopold lähti jo lapsena toiselle, vakaammalle tielle. Leopoldista tuli huijari." (S. 30.)

Meikäläisten jälkeen tämän vuoden syksyllä ilmestyväksi ilmoitettua Matkalaukkua alkaakin odottaa kiinnostuneena.