Christel Rönnsin herkullisen ilmeikäs kuvitus ilahduttaa Helena Brossin Eka B -kirjoissa. Siiri, Leena ja Niilo odottavat innoissaan ekan luokan alkamista ja päättävät tutustua kouluun hieman etukäteen. Niilon isoveli Arttu tulee mukaan ja kertoo rehvastellen jutun koulun kummituksesta. Mutta kesken kertomuksen koulun kellarin ikkunasta näkyykin hurja luuranko... Koululla kummittelee (Tammi 2006; Klass 1 B: Spöket i skolan; suomennos Tittamari Marttinen) kuvaa mukavalla tavalla koulun alkamista odottavien ekaluokkalaisten intoa, asiansa osaavien opettajien käytöstä ja pienten koululaisten ystävyyttä ("Niiloa pelottaa. Siiri ja Leena tahtovat kotiin, mutta he eivät voi jättää Niiloa kummituksen armoille." S. 41.)
Kouluun haluaa myös reipas hiiripoika Anne-Marie Abitanin kirjoittamassa ja Ulises Wensellin kuvittamassa teoksessa Pikku hiiri tahtoo kouluun (Lasten Keskus 2007; Souriceau veut apprendre à lire; suomennos Marja Kiiskinen). Onneksi hiiriperhe on muuttanut koulurakennukseen, joten oppitunneille osallistuminen voisi onnistuakin. Kirja on mukavasti kerrottu ja viehättävästi kuvitettu tarina opinhaluisesta pikkuhiirestä, joka osallistuessaan ensimmäisen luokan oppitunteihin luokan kirjahyllyyn piiloutuneena ystävystyy Veeti-pojan kanssa.
Seikkailuja ei tapahdu pelkästään koulussa, kotonakin niitä voi tapahtua. Äiti huutaa olohuoneen sohvalla "Pisteli, pisteli", ja Venla pelästyy. Mikä on Pisteli? Jokin eläin, onko se iloinen, missä se leikkii vai sieppaako se ihmisten lakkeja? Ville Hytösen kirjoittamassa ja Krista Partin kuvittamassa Taatelikujan salaperäisessä Pistelissä (Tammi 2012) Venla penkoo koko kodin ja hieman puutalojen reunustamaa Taatelikujaakin löytääkseen salaperäisen Pistelin. Monille kysymyslauseille perustuva teos pohtii Pistelin arvoitusta ja kirjassa on hauska etsintäleikin tunnelma. Partin kuvituksen värisävyt ovat hiveleviä ja niiden vauhdikkuus tavoittaa leikin tunnelman hyvin.
John Bushin Krokotiili valepuvussa (Kustannus-Määkelä 2007; Mr. Croocodile; kuvitus Korky Paul; suomennos Terhi Leskinen) kuuluu vanhoihin suosikkeihini. Laiska herra Krokotiili saa vaimoltaan vakavan kehotuksen hankkia itselleen työpaikka ja siten rahaa uuden kodin hankkimiseen ja lasten koulutukseen. Krokotiili alkaa haaveilla eri ammateista, mutta teräväkyntiselle jalkapalloilu ei oikein sovi, laulutaidoton ei ehkä pääse rocktähdeksi eikä kokkausta osaamaton ravintolassa pääse kuin tiskariksi. Lopulta krokotiili keksii, että hän voisikin ryhtyä pankkirosvoksi. Mutta kun pettämätön valepuku pettää ja pankista vastaan rynnistää jo ryöstön tehnyt hyeenalauma, onkin lopputulos jotain ihan muuta kuin herra Krokotiili oli suunnitellut. Korky Paulin ilmeikäs ja monia hauskoja yksityiskohtia tallentava kuvitus kulkee yhdessä tekstin kanssa linjakkaasti ja sopivasti nauruhermoja kutkutellen. Mitä mainioin helppolukuinen kirja!
Kouluun haluaa myös reipas hiiripoika Anne-Marie Abitanin kirjoittamassa ja Ulises Wensellin kuvittamassa teoksessa Pikku hiiri tahtoo kouluun (Lasten Keskus 2007; Souriceau veut apprendre à lire; suomennos Marja Kiiskinen). Onneksi hiiriperhe on muuttanut koulurakennukseen, joten oppitunneille osallistuminen voisi onnistuakin. Kirja on mukavasti kerrottu ja viehättävästi kuvitettu tarina opinhaluisesta pikkuhiirestä, joka osallistuessaan ensimmäisen luokan oppitunteihin luokan kirjahyllyyn piiloutuneena ystävystyy Veeti-pojan kanssa.
Seikkailuja ei tapahdu pelkästään koulussa, kotonakin niitä voi tapahtua. Äiti huutaa olohuoneen sohvalla "Pisteli, pisteli", ja Venla pelästyy. Mikä on Pisteli? Jokin eläin, onko se iloinen, missä se leikkii vai sieppaako se ihmisten lakkeja? Ville Hytösen kirjoittamassa ja Krista Partin kuvittamassa Taatelikujan salaperäisessä Pistelissä (Tammi 2012) Venla penkoo koko kodin ja hieman puutalojen reunustamaa Taatelikujaakin löytääkseen salaperäisen Pistelin. Monille kysymyslauseille perustuva teos pohtii Pistelin arvoitusta ja kirjassa on hauska etsintäleikin tunnelma. Partin kuvituksen värisävyt ovat hiveleviä ja niiden vauhdikkuus tavoittaa leikin tunnelman hyvin.
John Bushin Krokotiili valepuvussa (Kustannus-Määkelä 2007; Mr. Croocodile; kuvitus Korky Paul; suomennos Terhi Leskinen) kuuluu vanhoihin suosikkeihini. Laiska herra Krokotiili saa vaimoltaan vakavan kehotuksen hankkia itselleen työpaikka ja siten rahaa uuden kodin hankkimiseen ja lasten koulutukseen. Krokotiili alkaa haaveilla eri ammateista, mutta teräväkyntiselle jalkapalloilu ei oikein sovi, laulutaidoton ei ehkä pääse rocktähdeksi eikä kokkausta osaamaton ravintolassa pääse kuin tiskariksi. Lopulta krokotiili keksii, että hän voisikin ryhtyä pankkirosvoksi. Mutta kun pettämätön valepuku pettää ja pankista vastaan rynnistää jo ryöstön tehnyt hyeenalauma, onkin lopputulos jotain ihan muuta kuin herra Krokotiili oli suunnitellut. Korky Paulin ilmeikäs ja monia hauskoja yksityiskohtia tallentava kuvitus kulkee yhdessä tekstin kanssa linjakkaasti ja sopivasti nauruhermoja kutkutellen. Mitä mainioin helppolukuinen kirja!
Sally Grindleyn Komeissa kirahveissa (Kustannus-Mäkelä 2012; Giant Giraffes!; kuvitus Alex Paterson; suomennos Terhi Leskinen) seikkaillaan Afrikassa. Suuri seikkailu -sarjan Nooan ja Noora uskovat, että on tulossa vedenpaisumus ja siksi he kiertävät ympäri maailmaa pelastamassa Arkki-laivaansa eläimiä. Kuvitus on aika simppeli ja tarinan suurin koukku on siinä, miten kaksi kirahvia saadaan mahtumaan arkkiin. En ollut innostunut kirjasta, eläimiä voisi kai lastenkirjoissa esitellä muutenkin kuin arkkiin ahtamalla.
Rose Impeyn Piraatti-Pete ja pullopostin arvoitus (Kustannus-Mäkelä 2010; Pirate Patch and the Message in a Bottle; kuvitus Nathan Reed; suomennos Terhi Leskinen) sisältää vähän suurikokoista tekstiä, mutta seikkailemaan kirjassa silti päästään. Vanhempien mielestä Pete on liian nuori ja Paula-mummo liian vanha lähtemään merille, mutta kun pullopostin viesti kertoo vanhempien haaksirikkoutuneen Kuolleen miehen saarelle, ei mikään estä Peteä ja mummoa ottamasta suuntaa kohti meren saarta, vaikka Pontus-koira haistaakin viestissä jotain omituista. Ja vanhojen konnien Lumpion ja Lampion asettama ansahan kyseessä onkin. Piraatti-Peten seikkailujen luulisi vetoavan juuri lukemaan oppineisiin, tekstiä ja jännitystä on sopivasti, kuvitus on värikäs ja runsas.
Rose Impeyn Piraatti-Pete ja pullopostin arvoitus (Kustannus-Mäkelä 2010; Pirate Patch and the Message in a Bottle; kuvitus Nathan Reed; suomennos Terhi Leskinen) sisältää vähän suurikokoista tekstiä, mutta seikkailemaan kirjassa silti päästään. Vanhempien mielestä Pete on liian nuori ja Paula-mummo liian vanha lähtemään merille, mutta kun pullopostin viesti kertoo vanhempien haaksirikkoutuneen Kuolleen miehen saarelle, ei mikään estä Peteä ja mummoa ottamasta suuntaa kohti meren saarta, vaikka Pontus-koira haistaakin viestissä jotain omituista. Ja vanhojen konnien Lumpion ja Lampion asettama ansahan kyseessä onkin. Piraatti-Peten seikkailujen luulisi vetoavan juuri lukemaan oppineisiin, tekstiä ja jännitystä on sopivasti, kuvitus on värikäs ja runsas.
Kommentit