Thomas Mannin Helmisarjassa ilmestynyt novelli Varhaista tuskaa (Karisto 1966; Unordnung und frühes leid; suomennos Anna Leiwo; Helmisarja 28) on todellinen helminovelli. Keskeinen henkilö on historianprofessori, tohtori Abel Cornelius, jonka kautta tapahtumia osin tarkastellaan. Perheen vanhimmat lapset (17- ja 18-vuotiaat) ovat järjestämässä pienet kutsut, "tanssia sillisalaatin kera". Perhe on huvilaköyhälistöä, entistä ylempää keskisäätyä. Eletään ilmeisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeistä aikaa, puute ja uudet tavat muokkaavat perheen elämää. En tiedä kuinka paljon, jos lainkaan, Mann on ottanut novelliinsa aineksia omasta monilapsisesta perheestään, mutta ajatusta oli lukiessa vaikea välttää.

Novellin nimi liittyy perheen nuorimpaan tyttäreen, tohtori Corneliuksen rakkaaseen silmäterään, 5-vuotiaaseen Eleonoreen - Eevaksi, Loreleyksi ja Lorcheniksikin kutsuttuun - joka juhlissa ihastuu yhteen vieraista. Mann kuvaa ihmisiä, heidän ulkonäköään, luonteitaan ja käyttäytymistään kuin mikroskoopin läpi, tarkasti ja taitavasti poimien keskeisiä piirteitä siten että henkilöistä kasvaa eläviä hahmoja. Varsinkin pikku Eleonoren kuvauksessa Mann on uskomattoman herkkävireinen lapsikuvaaja. Pikkutytön tunnetilojen vaihtelu novellin käsittelemän päivän aikana on vaikuttavaa ja ihon alle menevää. Liki samalla tarkkuudella kirjailija lähestyy myös Corneliusta, joka on hieman eksyksissä nykyhetkessään, historia on hänelle jo menneenä ja kuolleena aikakautena helpommin ymmärrettävää.

Varhaista tuskaa kasvaa kiinnostavaksi kuvaukseksi porvallisuuden ja boheemiuden liitossa elävästä perheestä, joka sinnittelee puutteen keskellä uuden aikakauden kynnyksellä. Tämä näkyy paitsi Corneliuksen perheessä myös nuorten ystäväpiirissä ja perheen palvelusväessä: nuoressa Xaverissa, lastenhoitajassa lasten-Annassa sekä entisestä kolmannesta säädystä pudonneissa Hinterhöferin sisaruksissa.