Kuinkahan moni teini haluaisi kurkata tulevaisuuteensa, vaikkapa 15 vuoden päähän? Paljastuisiko tulevaisuudesta menestystä, rakkautta, rahaa ja onnellisuutta? Vai osoittautuuko aikuiselämä kirpeäksi epäonnistumisten ryppääksi, jonka seasta onnenhippusia on vaikea erottaa?

Jay Asherin ja Carolyn Macklerin nuortenromaanissa Sinä ja minä sitten joskus (Otava 2012; The Future of Us; suomennos Laura Honkasalo) 15 vuoden päässä oleva tulevaisuus aukenee noin 15-vuotiaille Emmalle ja Joshille Emman uudelle tietokoneelle asennetun oudon ohjelman kautta. Tulevaisuusikkunan nimi on Facebook, josta kumpikaan ei ole kuullut sanaakaan aiemmin. On vuosi 1996.

Emmaa ja Joshia ihmetyttävät merkintöjen arkisuus - keitä voisivat kiinnostaa toisten ihmisten kaumpaukset, lohturuuat ja päivittäiset toimet? Sosiaalisen median käsite on nuorille vieras eikä aikaikkuna tulevaisuuteen aluksi tunnu heistä mahdolliselta. Merkintöjen luonne, kuvat ja muuttuvat profiilit osoittavat kuitenkin pian, ettei kyseessä voi olla Emman ja Joshin kaverien tekemä pila.

Emma ja Josh asuvat naapureina ja ovat olleet koko ikänsä läheisiä ystäviä. Aiemmin jokin on kuitenkin heidän välillään muuttunut eivätkä välit ole enää luontevat ja luottamukselliset. Facebookin tutkiminen sysää suhteen entistä ristiriitaisempaan suuntaan. Tulevaisuutta paljastava sivusto toisaalta luo uudenlaista haparoivaa yhteyttä Emman ja Joshin välille, mutta samalla mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuden valintoihin ja elämäntilanteisiin rakentaa nuorten välille uusia ristiriitoja.

Tulevaisuus näet näyttää Emmalle ja Joshille erilaiselta. Josh on onnellisesti naimisissa koulun kaunottaren kanssa ja asuu kotikaupungissaan ylellisessä järvenrantatalossa. Työtön Emma puolestaan ahmii lohturuokaa ja miettii miksei hänen aviomiehensä ole tullut kolmeen päivään kotiin. Kun Emma huomaa, että hänen nykyhetkessä tekemänsä valinnat voivat muuttaa tulevaisuutta, hän on valmis vaikuttamaan tulevaisuuteensa. Joshia tämä ei miellytä - voisihan olla, että Emman tekemät muutokset vaikuttaisivat hänenkin unelmalta näyttävään tulevaisuuteensa. 

Romaani on sujuvasti kirjoitettu ja suomennettu (tosin lukuisat painovirheet ym. haittaavat hieman lukukokemusta). Nuorten tuntoja teos tavoittaa luontevasti, huumori tuo tekstiin kepeyttä mutta ei romaani silti mikään huumoripläjäys ole. Facebookin kautta tulevaisuuteen avautuvat näkymät saavat Emman ja Joshin pohtimaan nykyhetken tekojaan ja valintojaan. Josh esimerkiksi mietii saako Facebookin paljastama tulevaisuus aikaan sen, että hän tekee itsensä näkyväksi kuolun suosituimpiin kuuluvalle Sydney Millsille, tulevalle puolisolleen, jonka kanssa hän ei koskaan ole edes kuvitellut voivansa keskustella. Entä onko tulevaisuus Sydneyn rinnalla juuri sitä mitä hän haluaa? Emma puolestaan pohtii miten voisi estää ystävänsä Kellanin mahdollisen teiniraskauden, johon Facebookin profiilitiedot viittaavat.

Lopulta Emma joutuu vaihtoehtoisia tulevaisuuksiaan päivityksistä ja profiilitiedoistaan lukiessaan miettimään, miksi hän jokaisessa mahdollisessa tulevaisuudessaan on aina onneton. Heijastuuko tulevaisuuteen hänen nykyhetkinen tilanteensa, jossa hän ei ole tyytyväinen? Pitäisikö hänen huolehtia vähemmän tulevaisuudestaan ja uskaltaa elää täysipainoisesti nykyhetkeä?

Viihdyin hyvin kirjan parissa, kulkeva teksti sekä Emman ja Joshin pohdinnat olivat kiinnostavia. Sivuhenkilöistä nuorten parhaat ystävät Kellan ja Tyler, joiden välillä kipinöi ja salamoi, ovat mukavantuntuisia hahmoja. Joshin vanhemmista piirtyy tiukkapipoinen kuva, Emman eronneista vanhemmista ja heidän uusista puolisoistaankin aavistuksen rennompi.