Mitä syntyy, kun otetaan keski-ikäinen nainen, parisuhdekriisi, pettäminen, lapsen vakava sairaus ja Normandian maihinnousu, sekoitetaan kunnolla, muodostetaan aineksista lauseita ja rakennetaan tarina? Syntyy Riikka Ala-Harjan Maihinnousu (Like 2012), vaikuttava ja ahmimalla luettava romaani, joka saattaa olla yksi kotimaisen kirjavuoden kärkiteoksia. En muista vähään aikaan lukeneeni näin sulavasti erilaisia kerroksia ja rinnastuksia yhteenliittävää romaania. Teosta, joka vetoaa tunteisiin ilman tunteilua, teosta, jossa menettämisenpelon, rakkauden, petyksitulemisen ja monitasoisen taistelun kuvauksesta kasvaa vimmainen ja lopulta seestyvä kokonaisuus. Ja kaikki tuo kerrottuna kuulaalla ja upeasti rakentuvalla kielellä!

Päähenkilö on nelikymppinen ranskalainen, sotahistoriaa opiskellut Julie, jonka Normandian maihinnousua käsittelevä väitöskirjatyö on vaihtunut perhe-elämään ja maihinnousuoppaan elämään Normandian rannikolla. Eräänä päivänä Julie näkee 8-vuotiaan tyttärensä Emman paidan alta vilahtavan ison mustelman. Mustelmia löytyy lisää, Julie vie lapsensa lääkäriin ja kokeiden jälkeen diagnoosi on selvä: akuutti leukemia. Samaan aikaan lapsen sairastumisen kanssa on meneillään Julien aviokriisi, puoliso Henrilla on toinen nainen.

Ala-Harja kutoo lapsen sairaudesta, aviokriisistä ja maihinnousun historiasta tiiviin kudelman, jossa erilaisten taistelujen - niin arkisten, traagisten kuin sotaisten - luvaukset limittyvät erottamattomasti toisiinsa. Rinnastukset toimivat, kirjassa ei tunnu olevan yhtään ylimääräistä sanaa eikä siitä tunnu myöskään puuttuvan mitään. Emman leukemia ja Julien hylätyksi tulemisen tunteet sekä molempiin liittyvät selviytymistaistelut rinnastuvat verisiin maihinnousutaisteluihin niin taiten ja kielellisesti saumattomasti, etteivät rinnastukset tunnu kaukaa haetuilta. 

Teoksen näkökulma on Julien, Henrin ja Emman näkökulmat tapahtumiin suodattuvat Julien läpi. Jos vertailua hakee teoksen nimestä, voisi Henria verrata maihinnousua torjuviin saksalaissotilaisiin, jotka pyrkivät pitämään kiinni saavutetusta asemastaan. Julie puolestaan yrittää selvitä hyökkäystaistelun kuohunnasta, päihittää niin Emman syövän kuin Henrin ja nousta vahvana selviytyjänä omalle rannalleen. Ala-Harja käsittelee myös Emman sairautta äidin tunteiden läpi. Äidin hädän ja pelon kuvauksissa on sen verran pidättyvyyttä, että lukijan on helppo tunnistaa tunteiden voima ja kaikenkattavuus. Tunteiden vahvuus näkyy myös Julien suhteessa Henriin. Taistelu lapsen sairasvuoteen äärellä on niin kovaa, ettei kestämättömän ja voimia kaivertavan taistelun käymiseen muilla rintamilla ole Juliella enää voimia. Siksi on käytävä viimeiseen taisteluun, maihinnnousuun.