Omaelämäkerrallisissa sarjakuvaromaaneissaan kanadalainen Guy Delisle tarkastelee erilaisia maita ja kulttuureita, joihin hän on tutustunut oman animaattorin ja sarjakuvapiirtäjän työnsä sekä Lääkäri ilman rajoja -organisaatiossa työskentelevän vaimonsa työkeikkojen kautta. Delisle tarkastelee uusia ja usein oudoilta näyttäviä ympäristöjään tarkasti rajatusta näkökulmasta: länsimaisen sarjakuvapiirtäjäheteromiehen. Niin jälleen uusimmassa suomennoksessa, Angoulêmissa tänä vuonna sarjakuvapalkinnon saaneessa Merkintöjä Jerusalemista (WSOY 2012; Chroniques de Jérusalem; suomennos Saara Pääkkönen).

Sarjakuvien päähenkilö - pidettäköön häntä vaikka tarkkuuden vuoksi Guy Delislen alter egona - tarkkailee, ihmettelee ja äimistelee kaikkea ympärillään. Suuret ja pienet asiat, poliittiset, uskonnolliset ja kulttuuriset ilmaukset, työtoverit ja henkilöt, kahvilat, kaupunkien kadut ja asuntojen pikkuerikoisuudet, ovat kaikki yhtä suuren ihmettelyn kohteita Delislen teoksissa. Vieno, usein itseironialla ja ihmettelevällä sarkasmilla maustettu huumori siivoaa osoittelevan vakavuuden teoksista, mutta ei silti tee niistä hampaattomia. Päähenkilö Guyn ihmettelyt ja pohdiskelut saavat lukijankin ihmettelemään ja pohtimaan, mutta valmiita vastauksia ja ratkaisuja Delisle ei tarjoa. Hän kertoo parahtumista päiväkirjamaisesti ja siksi on ymmärrettävää, että omaan elämään liittyvät arkihankaluudet näyttäytyvät yhtä suurina kuin ympärillä olevat suuret yhteiskunnalliset ja kulttuuriset erot. Mutta pienehköjä arkihankaluuksia vasten suuret asiatkin näyttävät - suurilta.

Merkintöjä Jerusalemista on aiempia teoksia katkelmallisempi, mutta ehkä Jerusalemista ei voikaan kirjoittaa kuin hieman pirstaleisesti. Jos teos pitäisi kiteyttää yhdellä sanalla, tuo sana olisi muuri. Muuri on konkreettinen ja näkymätön, se kulkee eri uskontojen ja ihmisryhmien välissä ja ihmisten mielissä. Teoksen päähenkilö törmää erilaisiin rajoihin ja muureihin koko Jerusalemin vuotensa aikana, myös ulkomaisilta sarjakuvafestivaaleilta palatessaan (kirjassa käydään Helsingissäkin!), turvatarkastukset lentokentillä ovat tarkkaakin tarkempia ja Israelissa tarkastuspisteille jonottaminen vie aikaa ja lopulta paljastuu alueita, joihin sarjakuvapiirtäjä ei ole lainkaan toivottu henkilö.

Päähenkilö-Guyn näkökulma ei ole kuitenkaan teoksen ainoa näkökulma israelilaisiin ja palestiinalaisiin. Maassa pitkään työskennelleet avustustyöntekijät ja paikalliset asukkaatkin saavat sanansa väliin ja sitä kautta teoksen tilkkutäkkimäisyyteen tulee erilaisia sävyjä ja värejä.

Verkosta löytyy Delislen ranskankielinen Jerusalemin vuoden aikainen blogi, joka sisältää paljon kiinnostavia valokuvia ja piirroksia, joihin psaan sarjakuvaromaanissakin viitataan.