"On prinsessoilla suru,
yhteinen vatsanpuru:
Entä jos kaikki prinssit ovat torvia?

Entä jos prinsessa rakastuu
ihan tavalliseen poikaan
joka tykkää kioskilla lorvia
ja kaivelee nenää ja korvia?" (S.7.)


Emilia Lehtosen mainion runotarinan Prinsessa Wilhelmiina ja kohtalon lantti (WSOY 2012) tavalliseen poikaan rakastuvasta prinsessa Wilhelmiinasta, hurjistuneesta isäkuninkaasta, prinssimäisistä sulhasehdokkaista, tavallisesta pojasta ja hirmuisesta lohikäärmeestä kruunaa Laura Valojärven huiman upea kuvitus. Mietin lukiessa voisiko tarinan kertoa proosatyyliin suorasanaisesti, mutta jotenkin tuntuu ettei voi. Juuri tällainen, vaikka välillä aavistuksen ontuen riimitelty, runoteksti vie tarinaa ja sen vaihtoehtoisia käänteitä eteenpäin iloisesti. Lehtisen teksti ei ole koukeroista, joten prinsessan ja sulhasehdokkaiden kohtaamisia ja lohikäärmeen temppuja voi seurata vaivattomasti.

Teoksen nimen kohtalon lantti on viittaus lukijan mahdollisuuteen valita prinsessalle erilainen tulevaisuus kunkin sulhasehdokkaan myötä. Koska oikeat prinssit eivät puuteriperuukeissaan prinsessoille kelpaa, etsii kuningas sulhasehdokkaita uudenajan kuninkaallisista ja päätyy fyysikkoon, rocktähteen ja urheilijaan. Kun prinsessa lopulta tuskastuu ja suuttuu, tuo isäkuningas hänelle lepytyslahjaksi ruukkuun istutetun taimen. Harmi vain, etti kuningas ole malttanut kuunnella puutarhurin varoituksia loppuun asti. Niinpä kiukkuisen prinsessan kasvattamasta taimesta kasvaa lohikäärmepeto, joka ahmaisee vatsaansa puolet valtakunnasta - sekä prinsessan ja sulhasen. Mutta ehkä lohikäärmeen vatsassa voi prinsessakin elellä onnellista elämää.

Laura Valojärven kuvitus on häilkäisevä ja vähintään yhtä merkittävä osa teosta kuin Lehtisen tekstikin. Kuva ja teksti täydentävät toisiaan ja Valojärvi onnistuu poimimaan kuviinsa tekstin humoristisiakin puolia. Kuvakirjaksi määritelty teos sopii koululaisille ja aikuisille, he saanevat tekstistä ja kuvista paljon enemmän irti kuin varsinaiset kuvakirjaikäiset.