Magdalena Hain Kerjäläisprinsessa (Karisto 2012) lienee ensimmäinen tai ainakin ensimmäisiä steampunkin hengessä kirjoitettuja teoksia Suomessa. Itse steampunkista ei kirjaa lukiessaan tarvise mitään tietää, mutta mukavaa on, että kirjailija on teoksen loppuun liittänyt tarpeellista ja kiinnostavaa taustoitusta paitsi steampunkistä myös ilmastonmuutoksista näkökulmalla "mitä jos" sekä VIhreän saaren kuvitteellisesta historiasta.

1349529924_img-06db8b01adfce9efde21fe82bGigi ja Henry -sarjan aloittava Kerjäläisprinsessa on 1860-luvulle sijoittuva vauhdikas lastenromaani, jonka tapahtumat sijoittuvat Grönlannin eli Vihreän saaren vaihtoehtoiseen historiaan. Tapahtumat pyörähtävät liikkelle keloburgin satamakaupungin Alhaistossa sijoittuvalla Kelpepperinkadulla, jossa lihakaupan yläpuolella asuu köyhä siirtolaisperhe. Perhe ei kuitenkaan ole mikä tahansa perhe, vaan Umbrovian valtakunnan vallastasyösty kuningasperhe. Kertojana on perheen nuorin lapsi, prinsessa Gregorovia Anastassija Ludovica Konstantinina eli Gigi, joskus myös Rätti-Giginä tunnettu. Hänen paras ystävänsä on katupoika Henry, armoitettu tarinoiden kertoja, joka omien sanojensa mukaan tunnistaa vaikka silmät kiinni hyvän tarinan (jota on hyvä värittää runsaalla kädellä entistäkin paremmaksi).

Kun Keloburgin kaupungissa on nähtävillä kuumailmapallo, ovat Gigi ja Henry paikalla. Kun muu yleisö on poistunut, jäävät lapset keräämään maasta pudonneita nenäliinoja, repeilleit'ä kankaan palasia ym. hyödyllistä, joista Gigin siskot voivat ommella erilaisia pitsejä ja tarvikkeita. Sattumalata Gigi löytää kirjeen, joka paljastaa, että hänen isänsä odellinen henkilöllisyys ja perheen osoite on paljastunut. Umbrovian vallankaappauksen johtaja, Luopioksi kutsuttu Andros Epirikos, on perheen jäljillä. Pian perhe joutuukin hyökkäyksen kohteeksi, ikkunasta lentää sisään pommi. Perheenjäsenet pelastuvat - mutta  kauan ei kestä ennen kuin kuningatar ja kolme vanhintaa prinsessaa kaapataan heidän turvapaikastaan. Kuningas Konstantin  IV Astronomikos ei ole ollut kovinkaan käytännöllinen kuningas, mutta sitäkin intohimoisemmin hän on suhtautunut keksintöjen tekemiseen, usein vain kaikki kuninkaan keksinnöt eivät ole toimineet toivotulla tavalla. Nyt kuningas, Gigi ja Henry päättävät pelastaa kaapatut perheenjäsenet julman Luopion kuynsistä. Apunaan heillä on ikivanha merirosvo, hurja Puujalka Murtaugh sekä ennen kaikkea Umbrovian Salaisen poliisin Susikaartin päällikkö, ihmissusi Mussovits. Seikkailu kuljettaa Gigiä ja Henryä pitkin Keloburgin kujia ja satamaa ja vie heidät lopulta kauan sitten hylättyyn vartiolinnaan merirosvojen saarelle. Linnassa tapahtumat yltyvät yhä hurjemmiksi ja verisemmiksi. Lopulta Gigin ja Henryn täytyy kohdata Luopio kasvoista kasvoihin.

Hai kirjoittaa sujuvasti ja pitää tarinanlankoja hyppysissään. Kirjailijan kerronnan suurimmat ansiot ovat hänen kyvyssään kuvailla luomaansa maailmaa elävästi. Keloburgin kaupungin katujen ja kujien sekä pienien asuntojen ahtaus ja monenmoiset tuoksut Hai kuvaa niin tarkasti, että välillä tuntuu kuin katselisi tuoksuilla maustettua elokuvaa. Aivan erinomaista kirjoittamista! Samoin kiinnostavia ovat monenmoisten keksintöjen ja kojeiden kuvaukset. Sen sijaan vauhdikkaiden tapahtumien kuljetuksessa on välillä hieman yksinkertaistamisen tunnetta, mutta ei onneksi häiritsevän paljon.

Suurin ongelma sen sijaan on kirjailijan halu osoittaa ihmissusien puheen erilaisuus kirjoitusasun avulla. Valittu tapa ei mielestäni toimi erityisen hyvin, vaan vaikeuttaa paikoin lukemista kohtuuttomasti. Ajattelen asiaa nimenomaan nuorten lukijoiden kannalta, vaikka voihan olla, että heihin tämänkaltainen kielellinen eksotiikka ja leikittely puree. Minua se häiritsi suuresti ja vehensi teoksen lumoa. Esimerkkinä olkoon seuraava repliikki, jossa vaikeus tullee esiin: "Ei mnua, ei nn khauan khun oln hchyödyllinen hnelle." (S. 165.) 

Mutta muuten kirja on kiinnostava uuden trilogian avaus ja toivoisin sen löytävän paljon lukijoita. Ainakin minun vinkkauskassiini kirja päätyy. Lisäkiitos kannen suunnitelleelle Sára Kötelekille - ruskeaan ja pronssiin taittuva kansi on kaunis ja onnistunut, se houkuttelee tarttumaan kirjaan.