
Helppolukuinen teos sopii jo melko hyvin lukeville, mutta tekstistä selvinnee hieman hatarammillakin lukutaidoilla. Tarinan viehättävyys syntyy kodikkaan arkisista asioista: Simo paistaa ranskalaisia ja prinssinakkeja sekä herkulliselta vaikuttavia appelsiiniräiskäleitä eikä kursaile kokiksen eikä appelsiinien ostossa. Lisäksi lapset pääsevät retkelle saareen. Simon ja Esterin toimet luovat Lassin ja Asterin maailmaan turvallisuuden ja välittämisen ilmapiiriä, mutta hekään eivät poista lasten ikävää vanhempiensa luo. Leinonen tavoittaakin lasten tunteman vanhempien ikävän herkästi. Asteri joutuu sairaalaan äitianemian vuoksi, ja Lassi kaipaa ensin etenkin isäänsä, joka ei pojan mielestä edes halua tavata häntä. Vähitellen myös ikävä työmatkalla olevaa äitiä kohtaan nousee. Pienin keinoin kirjassa myös tavoitetaan Lassin äidin tarkka sisustusmaku sekä viitataan viileisiin väleihin Lassin isän kanssa: pojan isältään saama hieno, isän itse kokoama pienoismallilentokone on siirretty pölyttämään vinttikomeron perukoille, koska se ei väreiltään äidin mukaan sovi Lassin huoneeseen. Simo-eno on kuitenkin vastuullinen aikuinen: hän lupaa puhua siskolleen järkeä.
Auringon tyttö säilyttää sadunomaisuuden ja realistisen lastenkirjan sujuvan lomittumisen kirjan onnelliseen loppuun asti: äkäinen Esteri on ystävystynyt Simon, Lassin ja Asterin kanssa, Sankalaiset ovat osoittaneet positiivista muuttumiskykyä ja ennen kaikkea Asteri pääsee Aurinko-äitinsä luo, Lassin äiti on palaamassa työmatkaltaan ja ehkäpä Aurinko pystyy ylemmän tahon kanssa järjestelemään Lassin ja isän välisiäkin asioita.
Kommentit