Kärjistäen voisin sanoa, että alakoululaisille runoista puhuttaessa riittäisi mukaan pelkästään Tuula Korolaisen kokoelma Mikä onni, 6 B (Tammi 2006). Ainakin, jos on tarvis vain tehdä runoutta ylipäänsä koululaisille tutuksi ja vakuuttaa heitä runouden voimasta. Kokoelma näet sisältää tunnelmia laidasta laitaan, niin iloisia, arkisia, surullisia kuin riipaisevan traagisiakin. Mukana on niin mitallista kuin vapaamittaistakin runoa, ja mahtuu mukaan vanhan loruperinteenkin uudistamista ("Maanantai aina masentaa. / Tiistai taaskin tainnuttaa. / Keskiviikko kovasti ketuttaa. / Torstai todella torkuttaa. / Perjantai pääni pehmittää. / Onneksi on keksitty / viikonloppu.") Runot ovat helposti lähestyttäviä ja luettavia, lisäksi niissä on paljon tarttumapintaa ja samastumiskohteita nuorille lukijoille. Vinkkauksissa olen tämän todennut, Mikä onni, 6 B on ollut luokissa usein hitti ja parin luettavaksi valitun runon lisäksi oppilaat ovat vaatineet lisää kuultavaa. 

Opettaja antaa Lusikkamäen koulun 6 B -luokan 31 oppilalle tehtäväksi kirjoittaa runon onnesta, siitä mitä onni on. Oppilaat tarttuvat tehtävään, osa ilmeisen riemumielin, osa koko jutun runolla (!) laistaen ("mä lähen vetään / mun kynä jäi kotiin // tää tussi on Keken / ja nyt se tarvii tän takasin / ai äm lakki luke juu nou"). Runoissa oppilaat kertovat niin sujuvasti riimitellen kuin hieman töksähdellenkin onnen aiheistaan, mutta myös suruistaan ja menetyksistään, niistä kohdista joissa onnea ei ole. Nimettömän koulukiusaamista ja viiltelyä kuvaavat runot ovat sisällöltään ahdistavia ("Veitsi viiltää ihoa, / veri tirskahtaa. / Onneksi tunnen / edes jotakin.") eikä esimerkiksi Niilon avioero-aiheinen runo jää paljon jälkeen. Runoissa puhutaan myös luonnonsuojelusta ja kaipauksesta, ikävästä vanhaan kotimaahan tai menetysten aiheuttamasta surusta. Onni-aiheisen kokoelman tekee uskottavaksi juuri se, etteivät sen sisältämät runot ole onnihöttöä, vaan erilaiset sävyt mahtuvat mukaan.

Mutta iloa ja onnea kokoelmassa on silti enemmän. Iloa tuovat niin harrastukset, eläimet, ystävät ja ihastuksen kohteen hellä sipaisu kuin oma perhe. Onnea tuo myös arkinen laiskottelu. Riku näet tuntee itsensä todelliseksi onnenpojaksi: " Oi sohvani mun / sinuun painaudun / ja löhöön koko illan / ja luen Aku Ankkaa. / Äiti minut tankkaa / kinkkupizzalla. / Olen onnenpoika / löhösohvalla."

Jos runoille nyrpistelee, niin tästä kannattaa aloittaa. Kokoelman uudelleenlukeminen vain vahvisti omaa käsitystäni: näitä runoja kannattaa ala-astelaisille tarjota. Sopii aikuisillekin vilkaisuna lasten maailmaan.