Kariston Siskodisco-sarjaan kuuluu kaksi erinomaista ruotsalaista äiti-aiheista nuortenromaania. Jenny Jägerfeldin Oli kerran äiti joka katosi (2011; Här ligger jag och blödar; suomennos Sirkka-Liisa Sjöblom) ja Emmy Abrahamsonin Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä (2012; Min pappa är snäll och min mamma är utlänning; suomennos Säde Loponen) lähestyvät äidin ja tyttären välistä suhdetta eri näkökulmista ja eri tyylilajeilla, mutta molemmat paljastavat kuvaamistaan suhteista monenlaisia kipukohtia eikä kummankaan teoksen tytär omasta mielestään pääse helpolla äitinsä kanssa. Molemmissa kirjoissa myös sivutaan erilaisuuden kokemuksia tunnistettavasti ja ymmärtäen.

Jägerfeldin vuoden 2010 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Augustprisetillä (vastaa meidän Finlandia Junioria) palkittu nuortenkirja alkaa tavalla, joka ei sovellu helposti huonovointisiksi tuleville: lukion ekaluokkalainen Maja leikkaa kesken oppitunnin vahingossa vasemman peukalonpäänsä sähköisellä pistosahalla. Peukalon kipu ja paraneminen kulkevat  läpi tarinan merkittävinä tunnuksina, vahingoittunut peukalo on kuin Majan yhtäkkiä pirstoutuva maailma. Maja asuu isänsä kanssa Tukholmassa, mutta matkustaa säännöllisesti äitinsä luo Norrköpingiin. Onnettomuudestaan huolimatta Maja haluaa nytkin äitinsä luo. Mutta säntillinen äiti ei olekaan tytärtään asemalla vastassa, hän ei myöskään ole kotonaan, ei vastaa kännykkään eikä lähetä tyttärelleen ainuttakaan selitysviestiä. Äiti on kadonnut, mutta Maja ei ilmoita asiasta isälleen, vaan asettuu odottamaan äitiään. Viikonlopun aikana Maja tutustuu naapurissa asuvaan automekaanikkopoikaan, joka pilke silmäkulmassa ilmoittaa nimekseen Justin Case.

Oli kerran äiti joka katosi sisältää synkähköä huumoria ja ronskia tarinointia. Romaani on myös koskettava kuvaus teinitytöstä, joka ei ymmärrä äitinsä luonnetta ja omituisina pitämiään tapoja. Maja tuntee itsensä erilaiseksi koulussaan eikä hän koe saavansa vanhemmilta paljoakaan tukea. Äitinsä asunnossa viikonloppua viettäessään Maja yrittää etsiä ratkaisua äitinsä arvoitukseen, mutta äiti on ja pysyy poissa. Vähitellen ajan myötä äidin katoaminen selviää ja samalla selviää myös syy äidin käytökseen (vasta diagnosoitu Aspergerin syndrooma). Jägerfeld tavoittaa Majan mielenliikkeiden ja tunteiden moninaisuuden niin raivosta, surusta ja pettymyksestä ihastumiseen ja iloon tarkoin ja hempeilemättä. Kirja on täynnä rosoa ja elämisen makua, se on hyvin koskettava teos.

Abrahamson puolestaan tarttuu aiheeseen ilakoivan huumorin keinoin. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1980-luvulle, jolloin itäblokin maat vielä olivat kaukana länsimaisesta elämän menosta. 16-vuotiaalla Alicjalla on kiltti ruotsalainen isä ja omapäisen särmikäs puolalainen Beata-äiti. Beata ei toimi kuten ruotsalaiset äitikollegansa, vaan noudattaa omia tapojaan tiukasti, eli Alicjan mielestä tytärtään kaikin tavoin nolaten. Alicja on valmistautunut viettämään hauskaa ja rauhallista kesää kahden äidin kanssa isän ollessa työmatkalla ja veljen reppumatkailemassa, mutta mikään ei suju Alicjan ennakko-odotusten mukaan. Taloon näet muuttaa ensin äidin ärsyttävä serkku vielä ärsyttävämmän tyttärensä kera, ja heidän kanssaan Alicja päätyy paitsi kuuntelemaan paavia myös sanomalehden etusivulle. Myöhemmin taloon muuttaa myös pari ruotsintaidotonta puolalaista rakennusmiestä, jotka osaavat sanoa ruotsiksi ainoastaan "tämä tulee kalliiksi" aina kun joku paikallinen sattuu kuuloetäisyydelle ja joiden tekosia Alicja joutuu selittämään parhain päin esimerkiksi sähkölaitoksen työmiehille.

Mutta hankalimmaksi asiaksi osoittautuukin koulun hauskimmannäköinen poika Ola Olsson, joka alkaa pyöriä Alicjan ympärillä. Asia olisi ihan OK - jos vain Alicjan ystävä Natalie ei olisi ollut jo kauan lääpällään Olaan. Kohta näet Alicja huomaa omaavansa ihailijan, mutta menettäneensä kaksi parhainta ystäväänsä, Natalien ja Hiljaisen Marien. Ja lopulta Alicja löytää itsensä nuorisopsykologin juttusilta...

Abrahamson kirjoittaa sujuvasti ja hauskasti. Puolalainen äiti ja hänen kauttaan puolalainen suku näyttäytyvät Alicjalle aivan muuna kuin ympärillä elelevät ruotsalaiset. Mutta johtuvatko äidin tavat pelkästään puolalaisesta kulttuuritaustasta vai myös hänen persoonastaan? Sitä joutuu Alicja lopulta miettimään. 80-luku ei ole mitenkään erityisen korostetusti kirjassa esillä, aikakausi näkyy ainoastaan Puolan yhteiskuntaan ja politiikkaan tehtyinä viitteinä. Pidin kirjasta paljon, sen parissa viihtyi. Alicjaan oli myös helppo samastua, Beatan ja sukulaisten tempaukset saavat lukijankin syyhyämään, mutta jotain suuresti rakastettavaa Abrahamson saa hahmoihinsa kirjoitettua.