Aarnio-normal.jpg

 

Reeta Aarnion moniääninen nuortenromaani Hän joka ei pelkää (Otava 2013) ei lajistaan ja aiheestaan huolimatta ole seikkailullisen jännittävä teos, vaan vakava tutkielma kahdesta erilaisesta yhteiskunnasta. Teos kuuluu nykyisin nuortenkirjallisuudessa suosittuun dystopiagenreen, johon Aarnio liittää vahvan myytteihin pohjaavan kerronnan. Aarnio asettaa vastakkain vanhan metsästys- ja vaeltajaheimon ja tulevaisuuden totalitaristis-utopistisen yhteiskunnan. Niin vastakkaisia kuin elämänmuodot ovatkin niistä löytyy myös samankaltaisuutta vallankäytön suhteen. 

Romaanin nimi viittaa kirjan toiseen päähenkilöön, tundralla muusta maailmasta eristyksissä asuvaan atavaaniheimoon kuuluvaan Kiraihin, jonka nimi tarkoittaa 'hän-joka-ei-pelkää'. Romaani ei ole kuitenkaan pelkästään Kirain tarina, vaan tapahtumien edetessä teoksen nimi liittyy myös toiseen keskushenkilöön, keskusvalvomon hallitsemassa Pangaiassa asuvaan Asisi-tyttöön.

Aivan romaanin alussa Kirai menettää nimensä ja samalla paljon rohkeudestaan, kun hänen huolehdittavanaan ollut pikkusisar, perheen vanhin tytär Ihanda kuolee humeeni-eläinten hyökkäyksessä. Matriarkaattinen atavaaniheimo polveutuu maaemon tyttärestä Gainiasta, ja atavaaneille vanhimman tyttären kuolema on suuri menetys. Siksi Kirain laiminlyönti on heimon silmissä rikos ja aiheuttaa pojan sulkemisen yhteisön ulkopuolelle. Kirai muuttuu heimolleen kuolleeksi ja hänet lähetetään kuolleiden lailla ruuhessa virtaa alas kohti varjojen maata. Mutta Kirain kohtaama varjojen maa on erilainen kuin hän odotti.

Monen päivän ajelehdinnan jälkeen ruuhi ajautuu meren rantaan, josta Pangaian valtiossa asuvat sisarukset Asisi ja Rei löytävät Kirain. Tuo tapaaminen muuttaa sisarusten elämän perinpohjaisesti. Pangaiaa hallitsee keskusvalvomo, joka ilmoituksensa mukaan pitää kaikista huolta tasapuolisesti. Keskusvalvomo päättää kaikista kansalaistensa elämään vaikuttavista asioista: kotipaikka, koulutus, ura- ja puolisovalinnat, lupa lasten hankkimiseen ja kaikki muu on kasvottoman valvomon käsissä. Tunnistesirun kautta valvomo pystyy tarkkailemaan kansalaistensa tunnetilojen muutoksia, terveyttä ja paikkatietoja. Asukkaat ovat tyytyväsiä elämäänsä, heillä ei ole huolia, heistähän pidetään huolta, työtä, ruokaa ja viihdykettä riittää eikä omia mielipiteitä ja ajatuksia tarvita. Kaikki on hyvin - kunhan muistaa ilmoittaa poikkeamista säännönvalvojille. Mutta Asisin ja Rein vanhemmat eivät tee ilmoitusta Kiraista, koska he haluavat tutustua atavaaniin tarkemmin.

Omapäinen ja älykäs Asisi kyseenalaistaa vallitsevaa ajattelutapaa samalla kun hänen veljensä Rei pysyttäytyy kiinni hänelle määrätyssä elämässä alkutuotantotoimijana. Prosessinjohto-opintoihin päätyvälle Asisille paljastuu vähitellen yhteiskunnan peitelty ja vaiettu pimeä puoli. Hän saa huomata myös, että keskusvalvomolta piilossa toimii oppositio. Lopulta hänen on tehtävä ratkaisu oman elämänsä suhteen: "Oloni oli oudon selkeä ja rauhallinen. Olin saanut sanotuksi päätökseni ääneen ja tiesin että tarkoitin joka sanaa. En todellakaan tiennyt mitä minun pitäisi tehdä tai millaiseksi elämäni muodostuisi, mutta tiesin mihin suuntaan en ainakaan halunnut elämäni kulkevan. Halusin olla uskollinen edes itselleni." (S.222.)

Pangaian rinnalla kulkeva atavaaniheimon tarina kerrotaan Kirain äidiltään kuulemien syntylegendojen kautta. Eenia-äidin ('hän-joka-huolehtii') kertomat tarinat kertovat Kiraille kuka hän on, mistä hän on saanut nimensä, millainen hänen kansansa on, millaisessa maailmassa se elää ja mikä on Kirain ja hänen kansansa paikka maailmassa. Näissä legendoissa Aarnion kerronta on parhaimmillaan, samoin muutenkin Kiraihin liittyvät jaksot kirjan parasta antia kerronnallisesti ja kielellisesti. Kiraita, hänen kokemuksiaan ja kuulemiaan tarinoita kuvatessaan Aarnio tavoittaa sellaista herkkyyttä ja syvyyttä, jota hän ei täysin saa Asisin ja muiden kertojien osuuksiin.

Hän joka ei pelkää on kiinnostava teos, kokonaisuutena hyvin kerrottu ja kirjoitettu. Aarnion kerrontatyyli on rauhallinen ja sujuvasti etenevä. Pidin siitä, ettei romaaniin ollut kirjoitettu varsinaista seikkailujuonta. Juuri pohdiskelevana kerrontana teos toimii parhaiten.