Porthan%201-normal.jpg

 

Kansiliepeessä ja kustantamon sivuilla Piritta Porthanin teosta Kun enkeli myöhästyy Metrosta (Basam Books 2012) kuvaillaan muun muassa viisinäytöksiseksi draamarunoelmaksi, "joka koettelee kirjallisuuden perinteisiä lajirajoja" ja siinä yhdistellään "kertomataiteen, runon ja näytelmän keinoja". Kustantamon määritelmät ovat oikeita ja lopulta voi olla vaikea määritellä Porthanin teoksen genre, mutta yllätys yllätys: mitä väliä! Kirja on lukemisen arvoinen, lukemaan houkutteleva ja kerrontarakenteellaan koukuttava. Kirjastoluokituksissa teos on määritelty runoluokkaan, mutta en ole aivan vakuuttunut tekeekö se kirjalle oikeutta - sieltä sitä ei moni ehkä löydä. Sillä Kun enkeli myöhästyy Metrosta kannattaa lukea. Jos jotain genreleimaa kirjalle draamarunoelman lisäksi tai sijasta olisi tarjottava, niin yksi sopiva voisi olla nuorten aikuisten kirja (young adult literature / YA).

Kirja odotti minuakin lukupinossa kauan, mutta kun vihdoin ehdin siihen tarttua, en olisi halunnut laskea sitä käsistäni ennen kuin olin lukeneut sen kannesta kanteen. Teoksen kertoja on nuori Aava, jonka elämää teos seuraa abivuodesta nuoreksi aikuiseksi. Nuoren naisen elämä on silkkaa nuoruudesta ja hetkestä kiinnipitämistä ja aikuistumisen hylkimistä. Mutta Aavan elämä on samalla myös jatkuvaa hajoamispistettä, johon hetken iloa tuovat viinan ja jointtien lisäksi sokeripilvet ja vaahtokarkkimeret: "Jos ei ole uinut vaaleanpunaisessa vaahtokarkkimeressä, / ei tiedä mitään onnessa lentämisestä. / Siitä, millaista on kellua painottomana hattaraisella sokeripilvellä..." (S. 36.)

Mutta sokeripilvellä ja vaahtokarkkimeressä ei voi elää eikä arkielämä pienen lapsen kanssa - sillä lapsen Aava hankkii liki hetken mielijohteesta homoystävänsä Aarteen avustamana (kirjailijan käyttämä taivutus kertoo Aarre-nimisen ystävän merkityksestä Aavalle). Arkielämä vaatii muutakin kuin vaahtokarkkia ja suunnittelemattomuutta, se vaatii terveysruokaa ja rakkautta, ja kumpaakin niistä Aava tyttärelleen Vuokolle tarjoaa, kunnes ei enää jaksa. Ja niin kulkee tie takaisin huuruiseen elämään - ja jatkuvaan ikävään ja rakkauden kaipuuseen.

Kun enkeli myöhästyy Metrosta koostuu runoista, jotka voisi ehkä määritellä proosarunoiksi tai lyyriseksi kerronnaksi, Aavan päiväkirjamerkinnöistä sekä Aavan jälkikäteen tapahtumista esittämistä kommenteista. Kursivoidut kommentit ovat eräänlainen saatekirjelmä tai pelkkä kirje, jota Aava kirjoittaa Aarteelle, ainoalle ystävälleen ja kestävän rakkautensa kohteelle. Kokonaisuudesta rakentuu kiinnostava kuvaus syrjäytymässä olevasta nuoresta naisesta, jonka elämässä on vain vähän rakkautta ja pysyvyyttä, mutta sitäkin enemmän haparointia ja epävarmuutta, mutta lopulta myös halua johonkin parempaan, kestävään rakkauteen ja pysyvyyteen.

Porthanin kieli on notkeaa ja erittäin ilmaisukykyistä, hän sirottelee mukaan myös kerrontaa keventävää vinoa huumoria (raskausajasta: "Ajattelin niihin aikoihin oikeestaan aika paljon rakkautta, / varsinkin siihen nähden, et mun halaukset kohdistu 99%:sti vessanpönttöön." S. 93.) Kieli kannattelee tarinaa ja elää sen mukana. Hyvä ja kiinnostava teos!