William Marchin ensimmäistä maailmansotaa kuvaava teos Komppania K (Viestintä Tarmio OY 2014; Company K, 1933 ; suomennos Janne Tarmio) tuo lukijan eteen 113 amerikkalaissotilaan tarinat, jonkin hetken sotilaiden elämästä. Tuossa hetkessä voi tapahtua jokin elämän käänne (taistelukokemus, haavoittuminen, kuolema) tai kyseessä voi olla jokin pieni ja triviaalilta vaikuttava tapahtuma. Minämuotoissa tarinoissa sotilaat kertovat asioista, jotka ovat tapahtuneet heille tai muille sotilaille. Kertojat ovat oman elämänsä todistajia ja toisten elämien tarkkailijoita. Tarinat liittyvät toisiinsa välillä tiukemmin, välillä löyhemmin tai ovat täysin irrallisia. Moni tarkkailijana kerrottu tarina paljastaa kuvatuista sotilaista jonkin uuden puolen tai asettaa selittelemättä kaksi erilaista suhtautumistapaa vastakkain. Esimerkiksi käy vaikkapa sotamies Robert Nallsin nimiin laitettu kertomus, jossa kuvataan miten eri tavoin kaksi amerikkalaissotilasta näkee kaatuneen ranskalaissotilaan vanhempien saaman "Kaatunut Kunnian Kentillä" -kaiverruksen sisältämän kupariplaketin merkityksen.
Kertomuksien kirjo on suuri, ja tapahtumat ulottuvat tapahtumista ennen sotaan lähtöä aina sodan jälkeisiin vuosiin. Mukana on sotapoikamaista vitsikkyyttä, viistoa ja mustaa huumoria, arkisen oloisia kuvauksia, sotasairaalakokemuksia sekä paljon sodan julmuutta ja kauhuja. Sota jättää sotilaisiin niin henkisiä kuin fyysisiä jälkiä, jotka vaikuttavat miesten elämään sodan jälkeenkin. Teksti on sujuvaa ja kikkailematonta, ja juuri siksi niin tehokasta. Huumorista huolimatta teoksen pohjavire on illuusioton. Sotilaansa March on kirjoittanut inhimillisiksi olennoiksi: oman nahan pelastaminen, toisten auttaminen, vihollista kohtaan tunnettu viha ja myötätunto sekä suhtautuminen sotimisella perusteltuihin julmuuksiin (esimerkiksi vankien teloittamiseen) tulevat esiin vahvasti. Kerronnan suoruus ja alleviivaamattomuus, väkevien ja vähäpätöisten tapahtumien sekoittaminen rakentavat kokonaisuudesta moniäänisen ja -tasoisen kuvauksen sodasta ja ihmisistä sodan julmuuden ja kauhujen keskellä.
Marchin myötätunto on ihmisen ja elämän puolella. Ensimmäinen kertomus - jota voi pitää eräänlaisena johdatuksena teokseen - esittelee sotakokemuksistaan kirjan kirjoittaneen sotamies Joseph Delaneyn. Delaneyn pohdinta kirjastaan paljastaa Marchin teoksen ytimen lopultakin olevan kansallisuuksiin ja yhteen määrättyyn sotaan sitoutumattoman:
"Kirjan oli tarkoitus kertoa omasta komppaniastani, mutta nyt ajattelen toisin. Haluan sen kertovan jokaisen armeijan jokaisesta komppaniasta. Vaikka päähenkilöt ja sävyt ovat amerikkalaisia, se johtuu ainoastaan siitä että omat puitteeni ovat amerikkalaiset. Nimet ja miljöö vaihtamalla miehet joista kirjoitan voisivat yhtä hyvin olla ranskalaisia, saksalaisia, englantilaisia tai vaikkapa venäläisiä." (S. 17.)
Komppania K on vahvasti sodanvastainen tai kuten suomentaja Tarmio esipuheessaan mainitsee Marchin itsensä todenneen: puolustuspuhe elämälle.
Kommentit