Pakkanen-normal.jpg


"Minulla tulee olemaan erinomaiset olosuhteet. Ne tuskin voisivat olla täydellisemmät, sillä järjestän ne itse. Niissä puitteissa minä kirjoitan menestysromaanini."

Entinen juorutoimittaja on muuttanut Berliiniin kirjoittaakseen romaanin, johon on päättänyt ammentaa omista kokemuksistaan: "Tunnen olosuhteet ja miljööt ja ihmiset. Tunnen varsinkin epäonnistujat, koska he ovat niin paljaita. Katson heitä ulkopuolelta mutta silti läheltä." (S. 8.) Suurkaupungin antoisa miljöö ei kuitenkaan edistä kirjoittamista. Romaanin kirjoittaminen on hädin tuskin alkuvaiheessa, kun toimittaja kutsutaan takaisin Helsinkiin kirjoittamaan juttusarjaa TV-tähti Mariuksen elämästä. Marius on kuollut epäselvissä olosuhteissa - hän on myös kirjassa nimettömäksi jäävän toimittajan suuri rakkaus ja entinen asuinkumppani. Romaanin kirjoittaminen saa jäädä hetkeksi sivuun.

Joulun alla Helsinkiin palaava toimittaja alkaa hotelli Klaus K:sta käsin tutkia Mariuksen kuolemaa. Otetta tutkimuksiin hän ei tunnu saavan. Lumeton ja joulunviettoon käpertyvä Helsinki lamaa aloitekyvyn, yksinäisyys ja juurettomuus vaivaavat. Kipeät muistot Mariuksesta alkavat yhä enemmän vaivata toimittajan mieltä, vuosien takaisen eron tekemä haava märkii. Huonosti etenevän kirjoitussuunnitelman ympärillä alkaa myös velloa outoja tapahtumia. Kuka vierailee salaa hänen hotellihuoneessaan, kuka on salaperäinen Mariusta muistuttava mies? Oudot tapahtumat ajavat toimittajan epäilemään jopa omaa mielenterveyttään.

Uusimmassa dekkarissaan Marius (Crime Time 2014) Outi Pakkanen tarkastelee julkisuudenkipeyden vaikutuksia ihmismieleen ja tyrkkyjulkisuuden ilmenemismuotoja. Vanhasta irtipäästämisen vaikeus ja uuteen sopeutuminen, yksinäisyys sekä henkinen juurettomuus ja kodittomuus ovat teoksen vahvoja teemajuonteita. Pakkanen on ennenkin käsitellyt teoksissaan mielen säröjä ja murtumia. Tällä kertaa käsittelytapa poikkeaa aiemmasta. Teoksen loppu voi tuntua yllättävältä, mutta viitteitä siihen on toki pitkin teosta.Tarinan ja kerronnan murtumakohdat näyttäytyvät loppusivuja vasten uudella tavalla.

Mariuksessa Pakkanen osoittaa olevansa erinomainen kaupunkikuvaaja myös romaanin Berliini-osiossa. Mutta jälleen hän on erityisen hieno Helsingin kuvaajana. Tällä kertaa Pakkanen ei tyydy vain kuvaamaan jouluun valmistautuvaa kaupunkia, vaan kaupungista kasvaa onnettomasti päättyneen rakkautensa ja rakastettunsa kuoleman kohtaavan toimittajan mielen kuva ja värikartta.