Turtschaninoff-normal.jpg


"Minä en ole kertoja. Vielä. Mutta jos odotan siihen saakka, kunnes minusta tulee, kunnes osaan kertoa tapahtuneesta niin kuin siitä pitää kertoa, olen jo unohtanut mitä tapahtui. Niinpä kirjaan muistikuvani paperille nyt, kun kaikki on vielä selkeänä ja kirkkaana mielessäni. Eihän tapahtuneesta ole kuin hetki, vain yksi kevät. Sekin, minkä mielelläni unohtaisin, on tuoreessa muistissa. Veren haju. Murskaantuvien luiden ääni. En tahdo houkutella sitä kaikkea uudelleen esiin. Silti minun on pakko. Kuolemasta on vaikea kirjoittaa. Mutta vaikka tehtävä on työläs, ei sitä sen takia pidä jättää tekemättä.
    Kerron, jotta Luostari ei unohtaisi. Kerron myös siksi, että ymmärtäisin mitä tapahtui. Lukeminen on aina auttanut minua ymmärtämään maailmaa paremmin. Toivottavasti sama koskee myös kirjoittamista." (S. 7.)

Näin kirjoittaa nimihenkilö Maria Turtschaninoffin uudessa romaanissa Maresi - Punaisen luostarin kronikoita (Tammi 2014; Maresi. Krönikor från Röda klostret; suomennos Marja Kyrö). Maresi on nuori noviisi Menoksen saaren Punaisessa luostarissa. Luostarissa palvotaan Alkuäitiä ja hänen kolmia kasvojaan, Neitoa, Äitiä ja Akkaa: "Naiseuden salaisimmat mysteerit kuuluvat Neidolle. Hän on siemen ja kasvu, Äiti, siis Havva, on elämä ja hedelmällisyys ja Akka kuolema ja katoavaisuus." (S. 110.) Luostari on salaperäinen eikä sen olemassaoloon monikaan saaren ulkopuolisissa maissa usko. Luostari on turvapaikka tytöille ja naisille, jotka ovat kohdanneet vaikeuksia, väkivaltaa tai joita perheet eivät pysty tai halua elättää. Saari on miehiltä kielletty alue, vaikka Luostarin väki ei miehiä vihollisina pidäkään. Maresin kirjoittama kronikka saa alkunsa, kun Luostariin saapuu vaitelias Jai, jonka selkää juovittavat suuret arvet. Jai sopeutuu hitaasti Luostarin elämään, mutta onko hän turvassa vai uhkaako hän koko Luostarin elämää?

Maresi kertoo Luostarin luonnonläheisestä elämästä, päivätöistä, juhlista ja riiteistä. Hänen kynänsä etenee rauhallisesti ja lukijan silmien eteen avautuu tarkasti kuvattuja siivuja Punaisen luostarin omasta maailmasta sekä saaren ulkopuolisesta elämästä. Samalla tarkkuudella ja omia tunnetilojaan säästelemättä Maresi myös kertoo pelottavista ja julmista tapahtumista, jotka lähtevät liikkeelle, kun Menoksen saarta lähestyy vieras laiva täynnä aseistettuja miehiä.

Turtschaninoff kirjoittaa (ja Marja Kyrö taivuttaa tekstin suomeksi) selkein ja herkin lausein. Hän tavoittaa Maresin tunnetilat hienovireisesti ja uskottavasti. Uskottavasti hän kuvaa myös Punaisen luostarin maailman ja uskonnon. Tammen sivuilla Maresiin liitetään tolkienilainen fantasiamaailma. Aivan suotta. Puhuisin mieluummin turtschaninoffilaisesta fantasiamaailmasta, niin omanlaistaan maailmaa kirjailija onnistuneesti luo.

Romaani on vetävä ilman suuria seikkailupiirteitä, tarina etenee intensiteettiä ja jännitettä hiljalleen kasvattaen. Arvostan suuresti sitä, että Turtschaninoff malttaa antaa tilaa Luostarin elämän ja uskonnon kuvauksille. Romaanissa on vahva feministinen ote, joka kumpuaa Luostarin historiaan ja Alkuäitiin liittyvän uskonnon kuvauksista sekä kerronnan nykyhetkessä vaikuttavien sisarien ja noviisien kokemuksista ja toimintaratkaisuista. Maresi on vahva ja lohdullinen teos. Se kuvaa naisten alistettua asemaa, mutta myös naisten voimaa ja mahdollisuuksia. Lohduttavuus tulee muutoksen mahdollisuudesta, naisten ja tyttöjen halusta auttaa heikommassa asemassa olevia, käyttää oppimiaan tietoja ja taitoja muiden hyväksi.

Maresi ei ole seikkailufantasiaa vaan syvästi filosofista fantasiaa. Kertoja Maresin katse on myötätuntoinen ja eläytyvä, ihmisistä välittävä. Kronikan tapahtumien myötä hän kohtaa suurimmat pelkonsa ja kauhunsa, mutta hän on valmis myös ylittämään pelkonsa voidakseen suojella muita. Romaani ei ole vain kertomus Punaista luostaria kohdanneesta hurjasta tapahtumasarjasta, vaan ennen kaikkea kuvaus kasvusta sekä voiman ja oman tien löytämisestä. Se on myös kuvaus tiedon nälästä, halusta oppia sekä hiljaisesti lukemisen ja kirjoittamisen ylistys. Kuvatessaan Punaisen Luostarin tapahtumia kertoja paljastaa itsensä ja kertoo oman tarinansa, Maresin tarinan.