Aho-normal.jpg

"Taikuri Sulo Salama / oli salakavala: / lasten unia hän kadehti / ja verkoillaan niitä öisin kalasti."
"Hiljaistakin hiljaisemmin / hauet harjaa hampaitansa, / hämähäkki verkkojansa / ravistaa ja aivastaa."
"Merihirviöiden uimakoulu alkaa / täydenkuun aikaan / ei aikaa kulu lainkaan / kun ei aurinkoa näy / eikä aurinkokello käy."


Oikutteleva yökkö, kummitusraitiovaunu, uneton Olga-pupu, sudenyö, tähdenlaskijan työ, Neiti Aamu Unisen maanantai, kutistunut kummitus, haamuorava, Bertta-tädin keskiyön kahvikutsut ja Brasilian laiskin laiskiainen sekä monet muut yön ja hämärän olennot ja tapahtumat saavat sanallisen ja kuvallisen ilmaisun Tuulia Ahon kirjoittamassa ja Aino-Maija Metsolan kuvittamassa ihastuttavassa lastenrunokokoelmassa Tähtienlaskijan runoja (WSOY 2014).

Ihastuttaviksi näitä Tähtienlaskijan runoja ja niiden kuvia on pakko kutsua. Öinen hämärä ja salaperäisyys ovat runojen ainesta, mutta eivät ollenkaan pelottavasti vaan kiehtovasti ja pelkoja pienentäen kuvattuina. Ahon rytmitys ja kielen notkeus tekevät runoista helposti lähestyttäviä. Runoilija yhdistää arkiseenkin kuvaan lyyrisyyttä, kuten esimerkiksi runossa 'Kotona': "Jääkaappi huokaa / raskaasti, niin täynnä ruokaa. / Kello naksuttaa, / kun ajan hammas yötä nakertaa /  ja hiiri hampaitansa narskuttaa / kellarissa unissaan."

Aino-Maija Metsolan kuvitus miellytti minua erittäin paljon. Yksinkertaisiin ja selkeisiin muotoihin on saatu paljon ilmeikkyyttä ja huumoria, värimaailma on rauhallisen kaunis. Kuvat keskustelevat runojen kanssa ja välillä ne kuvaavat osuvan suoraan ja humoristisesti tekstin henkilöitä (esimerkiksi runon 'Outoja lintuja' pelokas helmipöllö Helmeri ja huimauksesta kärsivä Henrik-haukka).

Tähtienlaskijan runot sopivat mainiosti iltasatujen korvikkeiksi, yön pelkojen käsittelyyn ja pikkukoululaisille matkana runouden maailmaan. Voihan pimeänpelkoa käsitellä vaikkapa runon sanoin: "Tiikerin pimeys on raidallista / ja kissan yö on varmaan / hiirenharmaa. - - -  Niin kummallista / on pimeä."