Kun otetaan näpsäkkä (ja kerrankin osuva) takakansiteksti

"Kuusitoistavuotias Evie on aina pitänyt itseään ihan tavallisena nuorena - huolimatta siitä, että hän työskentelee Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hänen ex-poikaystävä on keiju, hän on kovaa vauhtia retkahtamassa muodonmuuttajaan ja on kenties ainoa ihminen, joka näkee paranormaalien olentojen lumouksen läpi. Kaiken lisäksi Evie saattaa olla muinaisen, kaikkien yliluonnollisten olentojen tuhoa povaavan ennustuksen keskiössä. Se siitä normaalista."

ja lisätään siihen sopivassa suhteessa jännitystä ja kerronnallisia suvantoja, humoristista kommentointia, paras ystävä, joka on merenneito, saippuaoopperan katsomista, yksinäisyyttä, oman identiteetin pohdintaa, paranormaalien rengastamista nilkkajäljittimillä, viraston toimien kyseenalaistamista, keijujen metkuja, keijupolkuja, sieppauksia, pakoja, kouluelämän ja normaaliuden kaipuuta, teinirakkautta sekä ensisuudelma, niin käsissä on Kiersten Whiten esikoisromaani Paranormaali (Gummerus 2011).

1344460371_img-74c28d1cb995bb9d6b78423baEvie on kiertänyt lapsuutensa sijaiskodeissa tuntematta vanhempiaan. Kahdeksanvuotiaana hänen kykynsä nähdä paranormaalien lumousten läpi (esimerkiksi erottaa vampyyrien todelliset kasvot kauniin kuoren alta tai ihmissuden keltaiset silmät ihmissilmien takaa) vie hänet Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston eli KPHV:n holhoukseen. Itseasiassa Evie on syy viraston perustamiselle. Virasto kouluttaa Evieä tekemään paranormaalien rengastamiskeikkoja eri puolille maailmaa eikä hänellä ole muuta kotia kuin viraston keskuspaikka eikä muita läheisiä kuin huokaileva holhooja, viraston johtaja Raquel sekä komentokeskusta hoitava merenneito Lish, Evien paras ja ainoa ystävä. Entinen poikaystävä, epäluotettava keiju Reth, aiheuttaa hankaluuksia pyrkimällä tytön lähelle vastoin tämän tahtoa. Kun eräänä päivänä keskukseen murtautuu salaperäinen ja ennen näkemätön paranormaali Lend, muuttuu Evien elämä.

White kertoo fantasiatarinansa sujuvasti minäkertoja Evien kautta. Pinkkiä rakastava blodi tuo mieleen monien nuortenkirjojen päiväkirjoja rustaavat tytöt, joilla on sana ja huumori hallussa. Evie ei kuitenkaan ole koko ajan hölöttävä ja vitsejä vääntävä verbaaliakrobaatti. Normaalielämää kaipaava Evie hankkii tietonsa tavallisesta koulumaailmasta lukiolaisia kuvaavasta Easton Heights -saippuasarjasta, jota hän katsoo ja kommentoi intohimoisesti. Vähitellen hänen kerronnastaan alkavat pulpahdella esiin yksinäisyyden tunnot, läheisyyden ja kosketuksen kaipuu, halu palata normaaliin teinielämään koulunkäynteineen, kavereineen ja päättäjäistanssiaisineen. Vähitellen paljastuu myös, ettei Evie ehkä olekaan aivan sitä, mitä hän on kuvitellut olevansa. Erilaisuuden hyväksyminen ja sietäminen on osa nuoren tytön elämää niin työssä kuin yksityiselämässä.

Paranormaali on viihdyttävä fantasiaromaani, jonka ahmaisee mieluusti aikuinenkin. Erityisesti pidin siitä, miten White kuvaa orastavaa rakastumista. Nuorten lähentyminen ja ihastuminen on kuvattu uskottavasti ja Evien ensisuudelmaan ladataan kunnolla tunnelmaa. Harvoin on suudelmaa kuvattu näin intensiivisesti nuortenkirjoissa - tosin kauan Evie joutuu suudelmaansa teoksessa odottamaankin. Kaikista erityiskyvyistään ja -taustastaan huolimatta Evie on tavallinen teinityttö ja sitä White korostaa usein. Eviestä ei tehdä supersankaria, mikä on hyvä ratkaisu.

Paranormaali on sarjan alku, keväällä 2012 pitäisi ilmestyä jatko-osa Yliluonnollisesti.