Alva tarkkailee pakonomaisesti ympäristöään, paikkoja, liikennettä ja ihmisiä. Hän tietää Kruununhaan kaikki salareitit ja mahdolliset piilopaikat eikä hän kaipaa ystäviä. Alvan aika on jakautunut aikaan Ennen ja Jälkeen eikä aika Ennen ole paljastanut hänelle salaisuuksiaan. Alva ei tiedä mitään elämästään ennen kolmatta ikävuottaan.

Mutta eräänä päivänä yöperhoset alkavat tuoda Alvalle viestejä: "muista". Mutta mitä hänen pitäisi muistaa? Tytön elämään putkahtaa myös tumma ja salaperäinen , pitkään mustaan nahkatakkiin pukeutunut Nide, joka joka kutsuu Alvaa Varjokuninkaan tyttäreksi Umbraksi ja vaatii tätä seuraamaan itseään Alvan todelliseen kotikaupunkiin Alistadiin, kaupunkiin Helsingin alla. Kun Alva vihdoin lähtee Niden mukaan, perään lähtee Joel, Alvan parkouria harrastava koulutoveri, joka on ihastunut vaaleanpunahiuksiseen ja tyllihameiseen tyttöön.

1349195337_img-4573356bcb99e16f202fdaad3Maria Turtschaninoffin urbaaniksi fantasiaksi kutsuttu Helsingin alla (Tammi 2012; Underfors; suomennos Marja Kyrö) on synkkäsävyinen nuortenromaani, joka käsittelee identiteettiä, erilaisuutta, rakastumista ja eroottista vetovoimaa sekä perhesiteitä varmalla otteella. Romaani hyödyntää suomenruotsalaista kansanperinnettä ja pieniä viitteitä tai rinnakkaisuuksia esimerkiksi Taruun sormusten herrasta voi myös löytää eikä Johanna Sinusalon Ennen päivänlaskua ei voi ole niinkään kaukana osasta teoksen teemoja.. Alvan ja Joelin seikkailu vie heidät läpi pimeän ja kapinassa murskaantuneen Alistadin kaupungin sydämeen, jossa Alvan suvun vuosisatoja vartioima vaarallinen salaisuus piilee, sekä lopulta vaiheikkaan matkan jälkeen kauas Lapin perukoille, jossa lopullinen taistelu käydään. Matkan varrella Alva saa tietää, että hänellä on veli. Ja veljensä, ainoan sukulaisensa, Alva haluaa löytää.

Alva etsii vastausta oman perheensä kohtaloon sekä tietä omaan itseensä ohi pelkojen ja pakkomielteisen turvallisuushakuisuuden. Hän on kahden nuorukaisen välissä. Alva tuntee selvää eroottista vetoa Nideen, todellisuuden vääristävää Kimallusta Alvan ylle sirottelevaan peikkoon, mutta samalla hän ei tiedä mitä ajattelisi Joelista, joka puolestaan herättää Alvassa vahvan turvallisuuden ja luottavaisuuden tunteen. Orastava rakkaus ja eroottinen vetovoima ovat Alvalle uusia tunteita eikä hän tiedä miten tunteiden sekamelskassa luovisi. Alvan tunteiden ristiriitaisuuden Turtschaninoff tavoittaa hyvin, esimerkiksi Nidestä uhoava nahkan ja karvan tuoksu eroottisen vetovoiman merkkeinä tulevat hyvin esiin Alvan tuntemuksissa.

Turstschaninoff kuljettaa tarinaa sujuvasti eteenpäin ja hän suo Alvan ja Joelin empiville ja ristiriitaisille pohdinnoille paljon tilaa. Kirjassa ei ole juurikaan huumoria, ellei noita Adillan äkkivääriä lausahduksia ja suklaaseen mieltyneen peikko Lunkentuksen hahmoa sellaisena pidä. Huumoriin puuttuminen osaltaan tukee romaanin synkkyyttä ja tarinan kohtalonomaisuutta.