1351445435_img-bab3bc377de90936547a0ca1fUlf Starkin Ruutipoika (Schildt 2008; Krutpojken; suomennos Tarja Teva) kertoo Uunosta, jonka pyöräseikkailua on kuvattu Ihmepojassa. Nyt Uuno on perheineen kesälomailemassa vaarin ja mummin luona. Vaari äkämystyy huomatessaan Uunon vanginneen kimalaisen tulitikkuaskiin ja ilmoittaa, että kimalaisten kiusaamisen sijaan Uunon pitää hankkia itseensä hiukka ruutia. Vaarin keino vain on hieman kyseenalainen. Hän näet tekee Uunosta orjansa, jonka täytyy kantaa puita ja tehdä vaikka mitä raskaita töitä. Mutta asiat muuttuvat, kun Uunon toinen isoisä, Pappa (joka nauraa kuin ompelukone, onhan Pappa entinen räätäli) saapuu Vaarin luo lomalle. Pappa ostaa Uunon omaksi orjakseen ja vapauttaa tämän saman tien, koska Pappa ei hyväksy orjuutta. On paljon mukavampaa kieputtaa lastenlasta ilmassa ja käydä yhdessä aamuongella. Ja osaavatpa Pappa ja Uuno järjestää muille hämmentävän yllätyksenkin.

Ulf Starkin teksti kuvaa hienovireisesti erilaisia isoisiä ja näiden asennetta lapsenlapsiinsa. Vaarissa korostuu jämäkkyys ja kurinpito, lapsia ei tosiaankaan hellitellä eikä kiitellä liikoja, vaikka lopulta positiivistakin palautetta annetaan. Pappa puolestaan on leppoisampi henkilö, joka haluaa jakaa lapsenlapsensa kanssa kesäaamujen kauneuden ja hiljaiset hetket sekä opettaa elämästä nauttimista. Herkästi Stark myös tavoittaa kaipuun tunnot, Pappa on ilmeisesti äskettäin jäänyt leskeksi. Markus Majaluoman persoonallisen hervoton kuvitus tuo teokseen huumoria ja sopivasti särmää.