Kun pieni kanarialintu Arhippa (tyttölintu muuten) lähetetään taksilla sadan kilometrin päähän eläinlääkäriin oudon laulelun vuoksi, muuttuu niin linnun kuin taksinkuljettaja Suhosenkin elämä.


Kristiina Lähteen kirjoittama ja Julia Vuoren kuvittama Arhippa - nokka kohti etelää (WSOY 2016) on aikuisillekin sopiva satu taksikuskin ja kanarialinnun välille syntyvästä ystävyydestä, vapauden kaipuusta, yllättävistä ratkaisuista - ja komeasta lauluäänestä. Lähde kirjoittaa selkeästi ja satuun sopivan salaviisaasti.

Viattoman ja maailmaa tuntemattoman pikku linnun kysymykset saavat taksikuski Suhosen pohtimaan oman elämänsä häkkiä laajemminkin. Arhipan mielessä lintuhäkki ja auto rinnastuvat toisiinsa. Pohdinnan kohteeksi joutuvat vapauden lisäksi niin perheen perustaminen kuin toisesta huolenpitäminen. 

Pidin paljon itse tarinasta ja Julia Vuoren kuvituksesta, Arhipan suuret silmät ovat sangen ilmeikkäät. Erityisesti miellytti se, ettei Lähde kirjoita kaikkea auki. Kun Arhippa sanoo kaikkien haluavan perustaa joka kevät perheen, kuuluu vastaus:
"Olen tavannut sellaisiakin, jotka eivät halua, Suhonen murahti, ja hetken hänen äänessään oli jotain paljasta ja surullista." Enempää ei kerrota, mutta jo tästä aikuislukijalle avautuu monenlaisia mietteitä.

Viehättävän sadun ydin voisi kiteytyä Suhosen vapaus-määritelmässä: "Vapaus... Suhonen pinnisteli. - Kai se on sitä, että häkki on poissa, vaikka silmät ovat auki."

Ja ennen kuin tartutte tähän kirjaan, kuunnelkaa teoksen tunnuslaulu Tähdet meren yllä, jolla taksikuski valloittaa Arhipan hedelmäpastillin kokoisen sydämen.

IMG_5506.jpg