tiistai, 16. lokakuu 2012
Sylvi Kepponen
Marika Maijalan kuvittama ja Juha Virran kirjoittama Sylvi Kepposen pitkä päivä (Otava 2008) valloitti minut jo ensi lukemalla teoksen ilmestyttyä. Luokan lyhin tyttö harmittelee, kun ei näe mitä äiti piilottelee kaapin päällä eikä mitä talojen katoilla on (vaikka kaverit näkevätkin!). Korkeushyppy ja koripallokaan eivät suju mutkattomasti. Mutta eräänä yönä Sylvin jalat alkavat kasvaa - ja ne kasvavat, kasvavat ja kasvavat. Sylvi näkee kaapin päälle, talojen katoille, voi syödä viinereitä vesitornista ja lopulta hän pääsee iltauutisiin singahdettuaan avaruuteen keinahtamaan Saturnuksen renkailla. Ja kun Sylvi palaa kotiin, odottaa äiti häntä kaakaomukillisen kanssa. Korkea ja kapea kirjan muoto viimeistelee hauskan tarinan ja kuvituksen mukavaksi lukuelämykseksi.
Sylvi Keppos-sarjan kolmas osa Sylvi Kepposen kirjekaveri (Otava 2012) on kuvitukseltaan jos mahdollista ensimmäistä osaa vieläkin parempi. Sinisen ja vihreän (talven ja kesän) värit vaihtelevat tarinan myötä, kun Sylvi lähettää vastapäätä asuvalle tuntemattomalle pojalle kirjeen. Hän saa tietää, että poika, Luka, on loukannut jalkansa eikä siksi pääse ulkoilemaan. Sylvi aloittaa kirjeessään tarinan, jota Luka vastauksessaan jatkaa. Virran yksinkertaisen ja viehättävän tarinan tukena ovat Maijalan persoonalliset kuvat ja herkkävireinen värimaailma.
Molemmat kirjat sopivat kirjavinkkaukseen ykkös- ja kakkosluokille. Sarjaan kuuluu myös Sylvi Kepposen hukkaretki (Otava 2010).
Kommentit