Rosamund Luptonin Sisar (Gummerus 2012; Sister; suomennos Anuirmeli Sallamo-Lavi) on genreltään lähinnä jännitysromaani, mutta lajin määrittely ei Sisaren kohdalla ole oleellista. Romaani sopii dekkareiden ystäville, mutta myös niille lukijoille, jotka eivät jännityskirjallisuudesta suuremmin piittaa. Sisaren vahvimmat ansiot ovat muussa kuin jännitysaineksessa, vaikka sitäkin teoksessa on riittämiin.

Romaanin vahvuudet ovat sen kiinnostavassa ja monikerroksisessa, loppuun asti yllättävässä kerrontarakenteessa sekä kahden sisaren, Been ja Tessin, suhteen kuvauksessa. Englannista New Yorkiin muuttanut Bee, eli Beatrice, saa puhelinsoiton äidiltään. Beatricen viisi vuotta nuorempi sisar Tess on kadonnut. Bee matkustaa Lontooseen ja alkaa selvittää mitä hänen taidekoulua käyneelle sisarelleen on tapahtunut. Sisarukset ovat läheisiä, he tuntevat toisensa läpikotaisin. Yhteiset menetykset ja jaettu suru kystiseen fibroosiin 8-vuotiaana kuolleen Leo-veljen vuoksi ovat sitoneet sisaret tiukasti yhteen. Tessin kohtaloa selvittäessään Beatricen tarkoin suunnitellun ja turvallisuushakuisen elämän perustukset alkavat huojua. Voiko hän luottaa siihen, että tuntee Tessin ja sen millaisia ratkaisuja tämä on valmis tekemään vai onko hänen uskottava muiden esittämiä todisteita?

Lupton kuvaa koskettavasti sisarten välistä vahvaa rakkautta ja lojaalisuutta, samoin suhteita vanhempiin. Beatricen suru ja ahdistus tavoitetaan tarkasti, Bee esimerkiksi on tietoinen hompsuuntuvasta ulkonäöstään, hiustenpesu kun on hänen mukaansa suruun ajautuessa ensimmäisiä unohtuvia asioita. Sisar onkin romaani surusta ja kaipuusta sekä totuudeksi tietämänsä asian selvittämisestä mahdottomilta tuntuvia esteitä uhmaten.

Romaani rakentuu Beatricen Tessille kirjoittamasta kirjeestä, jossa isosisar kertoo kahdessa aikatasossa miten pikkusisaren etsintä on edennyt. Lupton ujuttaa tekstiin lukemattomia pieniä vinkkejä ja vihjeitä, kerronnallisia halkeamia ja liki huomaamattomia koukkuja, joiden merkitys selviää vasta romaanin viimeisillä sivuilla. Teksti on tarkkaan punnittua, ja juonen kulku pitää otteessaan. Sisar on surullinen ja kipeä romaani, kipeä mustelman tavalla, mutta sen sisarten välisen rakkauden ja keskinäisen lojaalisuuden ja uskollisuuden kuvaus tuo mukaan lohtua, vaikkakin surun värittämää.