Christel Rönnsin kuvakirja Det vidunderliga ägget (Söderströms 2012) on yksi tämän vuoden Finlandia Junior -ehdokkaista eikä suotta. Tarina oudosta munasta ja munan uimarannalta löytävästä perheestä on viehättävästi satua/fantasiaa ja arkirealismia yhdistävä teos. Rannalta muna päätyy kodin ikkunalaudalle koristeeksi. Eräänä aamuna pari viikkoa myöhemmin lapset löytävät munankuoret lattialta ja perheen Freja-koira oudon otuksen sohvan alta. Edes biologiaa hiukan opiskellut isä ei tunnista mistä eläimestä on kyse, joten hän tyytyy toteamaan: "Mm, viktigast är inte VAD det är för ett djur utan HUR det är". Lapset ristivät otuksen Koi-Koiksi ja niin Koi-Koi asettuu taloksi. Otuksesta tulee lasten rakkain leikkitoveri eikä heitä kiinnosta mikä on Koi-Koin laji. Äitiä sen sijaan asia kiinnostaa, pitäisihän sitä osata naapureillekin jotain sanoa. Mutta vierailu Luonnonhistoriallisen museon asiantuntijan luona päättyy pikapakoon, professorin mielestä kun vasta kuollut eläin olisi kiinnostava - elävä otushan voisi olla vaarallinen.

Perheen hyvässä hoidossa Koi-Koi kasvaa, kasvaa ja kasvaa. Lopulta se on perheen ainoa jäsen, joka voi nukkua samaan aikaan kolmessa huoneessa. Koi-Koin suuri ruokahalu ja aina vain enemmän tilaa vaativa olemus eivätkä öiset katoamiset saa perhettä luopumaan otuksesta. Mutta sitten eräänä aamuna Koi-Koi ei enää palaa salaperäisiltä retkiltään.

Rönns kuvaa mukavalla tavalla miten perhe turhia kyselemättä hyväksyy oudon eläimen joukon jatkoksi, nelihenkinen perhe ja koira nyt vain ovat sellainen yhdistelmä, että mukaan mahtuu. Koi-Koin katoamisen lapsissa herättämä suru on tavoitettu pienin keinoin. Tarina kerrotaan toisen lapsen näkökulmasta ja ratkaisu on onnistunut. Kuvat myös tuovat paljon lisätulkintaa tekstiin ja tarinaan. Perheen koira ei kuvien perusteella näet ole aivan niin innostunut uudesta perheenjäsenestä, mutta kestää kaiken kuin uskollinen koira ainakin. Freja-koiran ele- ja ilmekieltä kuvista onkin todella hauska seurata. Pidän Rönnsin kuvista paljon ylipäänsä ja myös tässä kuvakirjassa, vaikka hieman minua häiritsee kuvituksen jonkinlainen "tuttuus", sukulaisuus riikinruotsalaisiin lastenkirjakuvittajiin.

Tarina on kerrottu hauskasti ja oivaltavasti, fantasiapiirteet istuvat arkeen pakottomasti. Aivan loppuun, ikään kuin varsinaisesta kertomuksesta irralleen, liitetty lehtiuutinen Loch Nessin hirviöstä on ehkä sellainen, että sillä voidaan Koi-Koin olemusta pähkäilevälle lapselle oudon otuksen tulevaisuus selittää. Omasta mielestäni tarkennus on hieman turha, Det vidunderliga ägget kantaisi salaperäisyytensä säilyttäenkin. Lehtiklippitäydennys paljastaa myös yhtäläisyyksiä toiseen mainioon lastenkirjaan, eli Dick King-Smithin lastenromaaniin Vesihevonen (Bazar 2008; The Water Horse; suomennos Sanna Manninen). Sitä suosittelenkin Rönnsin kirjan jälkeen luettavaksi tai isommille lapsille, jotka eivät ehkä halua keskittyä Det vidunderliga äggetiin kuin ihan vain salaa. Mukavaa olisi saada Rönnsin kirja myös suomeksi mahdollisimman pian! Se sopisi esimerkiksi ekaluokkalaisten vinkkaukseen hyvin.