Fr%C3%B6lander-Ulf.jpg

 

Lena Frölander-Ulfin kirjoittama ja kuvittama kuvakirja Totta toinen puoli (Teos 2014; En sann historia, suomennos Ilpo Tiihonen) on vallan mainio kuvakirja siitä, miten tarinoiden avulla muuttuvat vanhan Nea-tädin ruttuiset korvannipukat ja Gunnar-enon vaikeudet sitoa kengännauhoja aivan muuksi kuin ikääntymisen aiheuttamiksi muutoksiksi ja kankeudeksi. Onhan se totta, että Gunnar-eno meni verotoimistoon töihin ja Nea-täti kirjanpitofirmaan kirjanpitäjäksi, mutta merkittävää onkin se, mitä tapahtui ennen verotoimistoa ja kirjanpitofirmaa. Tai ainakin millaiseksi menneisyys mielikuvituksen voimalla värittyy.

Ja menneisyyshän värittyy säihkeeksi ja seikkailuksi, kuvataiteeksi ja musiikiksi, kaikeksi sellaiseksi josta syntyy hyvä tarina. Frölander-Ulfin tarina (ja Ilpo Tiihosen suomennos!) on herkullisen hersyvä ja iloa tuottava. Näinkin voi lapsille ruttunsa, ryppynsä, arpensa ja kankeutensa selittää. Totta toinen puoli on oikein sopiva kuvakirja isovanhempien ja lastenlasten yhteisiin lukuhetkiin samoin kuin meille ryppyjämme murehtiville keski-ikäisille. Frölander-Ulfin kuvitus kulkee mukavasti tekstin mukana. Kuvista voi etsiä tekstissä mainittuja asioita. Löydätkö esimerkiksi kahdeksan rähjäistä pikkupukaria ja heidän etsimänsä kenraali Slurkin? Entä pörröisen koiran? Pidin paljon kuvien huumorista ja maanläheisestä värityksestä.

Totta toinen puoli on yksi tämän vuoden iloisista kuvakirjayllätyksistä. Minut teos sai hyrisemään.