Haastan itseni kirjoittamaan järkelemäisestä kirjasta lyhyesti. Katsotaan onnistuuko.

 

                          Dicker-normal.jpg

 

 

"the whole book is a book about a book that is written" Joël Dicker kirjan esittelyvideossa



Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta (Tammi 2014; La vérité sur l'affaire Harry Quebert, 2012; suomennos Anna-Maija Viitanen) on 809 (numeroituun + jokuseen numeroimattomaan, ei siis kustantamon verkkosivulla mainittuun 700) sivuun mahdutettu moniaalle kurotteleva tarina. Romaani sisältää ystävyyden ja kielletyn rakkauden problematiikkaa, perhesiteitä ja murhamysteerin. Se on myös kiinnostava kuvaus kirjoittamisesta ja kirjailijuudesta, kirjailijaksi tulemisesta.

Marcus Goldman on nuori ja kunnianhimoinen kirjailija, jonka esikoisteos on ollut menestys. Kakkoskirjan kirjoittaminen ei onnistukaan tuosta vain, valkoisen paperin kauhu yllättää ja niin Marcus hakeutuu ystävänsä ja yliopistoaikaisen kirjallisuudenopettajansa Harry Quebertin turviin New Hampshireen. Marcus saa selville, että Harryllä on 34-vuotiaana ollut salainen rakkaussuhde 15-vuotiaaseen Nola Kellerganiin, joka on kadonnut 33 vuotta aiemmin. Kun myöhemmin puutarhafirman työntekijät löytävät nuoren tytön ruumiin Harryn kaavailemalta kukkapenkin paikalta, mullistuu Harryn ja idyllisen pikkukaupungin elämä. Tapahtumien pyörteeseen heittäytyy myös kustantajan asettaman dead linen kanssa taisteleva käsikirjoitukseton Marcus. Hän haluaa selvittää mitä vuosikymmeniä aiemmin on tapahtunut. Voiko hän puhdistaa ystävänsä maineen ja voisiko tapahtumasta jopa kirjoittaa kirjan?

Dicker rakentaa tarinaansa koukuttavasti ja viihdyttävästi. Rakenteeltaan kirja on monimuotoinen eikä aina voi sanoa milloin luetaan Marcuksen muistiinpanoja, valmista "romaani"tekstiä tai vain tapahtumien kuvausta. Mutta se ei haittaa, Dicker vetää lukijaa mukanaan, hämää ja kieputtaa juonenkäänteitä uutterasti läpi koko romaanin. Mukaan mahtuu niin notkeaa sanailua kuin antoisaa pohdintaa kirjan kirjoittamisesta sekä piikikästä kustannusalan julkaisu- ja mainospolitiikan setvimistä. Romaanin ytimessä olevan murhamysteerin ratkonta etenee monen mutkan ja epäilyn kautta ratkaisuunsa. Kiintoisia ovat myös kirjan henkilöhahmot, keskeisinä heistä Marcus, Harry Quebert, ylikonstaapeli Perry Gahalowood sekä Harryn rakastettu Nola.

Kirjabingon Yli 500 sivuisiin kirjoihin Totuus Harry Quebertin tapauksesta solahtaa helposti. Jos bingossa olisi ruksikohta Oivalliselle lomaluettavalle, niin sijoittaisin Dickerin romaanin siihen. Teosta ei näet malttaisi laskea kädestään kesken lukemisen.