Brita af Geijestamin Tellervon päiväkirja (Gummerus 1966; Filippas dagbok, 1965; suomennos Pekka Kapari) kuuluu teini-iän kirjastolöytöihini. Ystävyyden ja kesäloman mutta ennen kaikkea todelta tuntuneen orastavan ihastumisen kuvaus saivat nuoren lukijan lainaamaan kirjan useamman kerran. Kun keski-ikäisenä tarttuu samaan teokseen, ovat odotukset yhtä aikaa suuret ja hieman epäilevät. Päätin kuitenkin rohkeasti alkaneen kesäloman kunniaksi palauttaa mieleen kirjan tapahtumat ja tunnelmat.
Kuinkas kävikään? Noin 13-vuotiaan Tellervon ihastuminen Urhoon (kyllä, minä olen muistanut pojan nimen kaikki nämä vuodet!) ei enää säväytä samaan tapaan, mutta kirja itsessään tuntuu edelleenkin mainiolta. Nyt vain huomio kiinnittyy muuhun: 1960-luvun alun ruotsalaisten porvarisperheiden kesänviettotapoihin ja tapakulttuuriin sekä perhesuhteisiin. Äidit ja lapset muuttavat koko kesäksi huvilalle (Tellervon perhe meren rannalle Skooneen), isät saapuvat lomailemaan elokuuksi, esikoistyttäret käyvät aikuistumassa Ranskassa, rapujuhlia järjestetään, aikuisia kutsutaan tädeiksi ja sediksi, suukot ovat suukkosia, nuoren tytön avioliittohaaveissa pidetään kiinni vanhanaikaisesta naisenmallista eivätkä meikkaaminen ja tupakanpoltto ole niin itsestäänselviä asioita nuorten parissa kuin monissa nykyisissä nuortenkirjoissa.
Tellervon päiväkirja on edelleen mukavan raikas teos. Tellervo tarkastelee perhettään, ystäviään ja sukulaisiaan arvioivalla silmällä ja mielialan vaihtelut varsinkin suhteessa äitiin sekä parhaaseen ystävään Susannaan käsitellään tarkasti. Sujuvaan kerrontaan sisältyy alleviivaamatonta huumoria, joka on kierroksiltaan sangen vähäistä nykyajan nuorten tyttöjen bridgetjonesmaisiin huumoripäiväkirjatykityksiin verrattuna. Tapahtumien ja tunteiden välittäminen ylitöpäisen hassunkurisesti värittäen ei kuulu tähän teokseen, vaan tarkoituksena on ilmeisesti olla mahdollisimman aidonoloinen ilmestymisajankohtansa kiltin ja hyvinkasvatetun 13-vuotiaan tytön päiväkirja. Ja juuri sellaisena kirja on onnistunut säilyttämään viehätyksenä.
keskiviikko, 8. elokuu 2012
Kommentit