1345829291_img-653187e4d60448d78fc16c308John Stephensin nuortenfantasia Smaragdiatlas - Kirja aikojen alusta I (Tammi 2011; The Emerald Atlas. The Books of Beginning I; suom.Kaisa Kattelus) lainaa sumeilematta sieltä täältä tunnetummista fantasiaromaaneista ja -elokuvista. Monessa kohtaa lukijaa nyökyttelee potteria, sormusten herraa, ankeuttajia, dumbledorea, gandalfia jne. Mikäs siinä, niinhän monet fantasiatarinat rakentuvat. Smaragdiatlaksessa se häiritsi minua välillä suuresti, välillä ei. Tarina kuitenkin vetää ja on sujuvasti kirjoitettu, ja sehän on yksi nuortenkirjan toimivuuden edellytyksiä.

Kirjan alussa noin nelivuotias Kate saa äidiltään tehtävän. Hänen pitää pitää suojella ja huolehtia pikkusisaruksistaan Michaelista ja Emmasta. Vanhemmat eroavat lapsistaan, jotta nämä saataisiin turvaan, mutta vanhemmat lupaavat palata jonain päivänä takaisin. Lapsiin näet liittyy ennustus, joka vaarantaa heidän elämänsä. Lapsille annetaan uusi sukunimi P ja heidät viedään orpokotiin.

Kymmenen vuoden päästä kolmikko on päätynyt orpokotivaelluksensa pohjalle, Edgar Allan Poen toivottomien tapausten orpokotiin. Kun sielläkin viimeinen mahdollisuus päästä perhehoitoon kariutuu, lähetetään lapset Cambridge Fallsiin täysin tuntemattomaan tohtori Pymin orpokotiin. Jo matka pääteasemalta järven yli sumun ympäröimänä vihjaa, ettei kaikki ole niin kuin tavallisesti. Vanhassa linnassa sijaitsevassa orpokodissa ei ole muita lapsia - ei myöskään koko kaupungissa. Sisarusten mielestä ilmassa on selvästi jotain taianomaista - mutta onko taikaa oikeasti olemassa?

Tutkimusmatkallaan linnassa lapset löytävät vanhan kirjan, joka lennättää heidät menneisyyteen. Kirja on yksi kolmesta kauan kadoksissa olleista kirjoista, joihin on tallennettu ikivanha maaginen tietämys. Smaragdiatlas on eräänlainen aikakartta, jonka avulla voi kulkea ajassa. Vähitellen selviää, että Katen ja kirjan välillä on jokin voimakas yhteys.

Kun mukaan heitetään kaunis mutta ilkeä kreivitär, rääkyjiä, umpimielinen mutta uskollinen likijättiläinen, kääpiöitä, aikamatkailua, seikkailuja kääpiöiden mailla, hurjia taisteluja, rinnakkaistodellisuuksien mahdollisuuksia ja sisarusten välistä rakkautta, uskollisuutta ja kiistelyä, on käsissä menevä fantasiaseikkailu. Lopussa vyörytys toisensa jälkeen vie hieman tehoja, mutta istuvat kyllä tarinaan.

Pieni pettymys on, ettei Stephens saa hirveän paljon irti hahmoistaan, he eivät rakennu samalla tavalla kiinnostaviksi ja "aidoiksi" kuin esimerkiksi Rowlingin päähenkilöt. Katea painava vastuu, kääpiöistä kaiken tietävä lukutoukka Michael ja pippurinen Emma ovat toki mukavia hahmoja, mutta jokin syvyys heidän hahmoistaan puuttuu. Mutta ehkä tämä on vain vinkkarin narinaa - Smaragdiatlas puolustaa kuitenkin paikkaansa nuorten fantasiakirjojen joukossa.