
Tavallisesti Elias on puhelias, mutta koulussa on erilaiset säännöt, puhua saa vain välitunneilla vapaasti. Uuteen tilanteeseen niin kotona kuin koulussakin on totuttelemista, ja siksi Elias vaipuu usein omiin ajatuksiinsa ja muistoihinsa eikä puhele niin paljon kuin ennen.
Kummu ei selittele paljoakaan, hän antaa Eliaksen ajatusten ja kohtaamisten viedä tarinaa eteenpäin. Elias esimerkiksi katselee lintuja, joiden arvelee olevan mustavariksia, jotka ovat parvieläimiä eivätkä koskaan eroa toisistaan. Erityisen oivaltavasti Kummu kuvaa miten äiti selittää avioeron Eliakselle: vanhemmat ovat tulleet allergisiksi toisilleen, mutta sietävät toisiaan pieninä annoksina. Sen sijaan vanhemmat ja lapset eivät mitenkään voi tulla toisilleen allergisiksi, lisäksi "oikein rakkaista ihmisistä ei ole edes mahdollista erota. Se johtuu siitä, että niiden kanssa on kumminkin koko ajan, mutta vain vähän eri tavalla."
Puhelias Elias on hieno ja koskettava teos. Se vaatii lukijalta - varsinkin nuoremmilta - hieman paneutumista, koska niin paljon varsinaisessa aikajanassa etenevän tarinan lomaan pujahtaa Eliaksen muistoja. Mutta juuri tuo hetken, muistojen ja pohdintojen sekoitus tekee teoksesta niin viehättävän ja ajatuksia herättävän, että sen soisi löytävän paljon eri-ikäisiä lukijoita. Marika Maijalan lempeisiin pastellisävyihin taittuva värikynä(-liitu?)kuvitus on todella ihastuttava ja tuo ristiriidattomasti lisää sävyjä tarinaan.
Kommentit