Olen iloinen, että maltoin odottaa Salla Simukan nuortenromaanin Jäljellä (Tammi 2012) kanssa ja luin sen vasta kun jatko-osa Toisaalla (Tammi 2012) oli ilmestynyt ja sain ahmaistua kirjat peräperään. Huh mikä lukukokemus - ja juuri näin luettuna, jotta kokonaisuus tulee samantien esiin. Simukan pelkistetty kieli ja kerronta pääsevät kirjaparissa oivallisesti esille, mitään ei tunnu olevan liikaa eikä liian vähän.
Olen jo käyttänyt kirjaparia vinkkauksissa, ja sama ongelma jonka olen kohdannut luokkien edessä on läsnä täälläkin: kirjoja lukemattomille en voi kakkososasta sanoa mitään erityistä, koska se paljastaisi jotain oleellista ykkösosasta ja se olisi lukukokemuksen kannalta ikävää. Siksi täälläkin joudun olemaan kakkososasta lyhytsanainen, mutta ykkösosasta tulee paljastuksia väkisinkin, koska tämä blogi on myös vinkkauspäiväkirjani. Jos spoilereita haluaa välttää, kannattaa hypätä parin seuraavan kappaleen yli.
Kirjat sijoittuvat tarkemmin määrittelemättömään lähitulevaisuuteen, jossa ihmiset jaotellaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lahjakkuusalueittensa mukaan esimerkiksi Aktivisteiksi, Dramaatikoiksi, Numeraaleiksi ym. Jos lapsi on tavallinen keskinkertaisuus ilman selkeää lahjakkuusaluetta, hänet luokitellaan Potentiaaliksi. Ja se on kirjojen kuvaamassa yhteiskunnassa huono juttu. 15-vuotias tamperelainen Emmi Aalto on Potentiaali-luokan vanhin, ystävätön ja yksinäinen tyttö, joka on alkanut ajautua eroon myös perheestään. Hän päättää karata, ehkä joku silloin alkaisi kaivata häntä. Kesken tarkkaan suunnitellun karkumatkan Emmi tulee kuitenkin toisiin ajatuksiin ja päättää palata kotiin. Mutta yön aikana maailma ympärillä on muuttunut. Kaikki näyttää samalta, kotona mikään ei ole muuttunut - ainoastaan muut ihmiset ovat poissa. Emmi alkaa etsiä syytä ihmisten katoamiseen. Onko toiset evakuoitu, odottaako jokin katastrofi nurkan takana? Miksi netti, TV ja radio eivät toimi, mutta sähköntuotanto ei ole seisahtunut?
Tampereen rautatieasemalla Emmi lopulta kohtaa toisen ihmisen, suunnilleen omanikäisensä Onervan, joka on varma, että he ovat Helvetissä. Sen Onerva tietää varmasti, onhan hän tehnyt itsemurhan. Emmi puolestaan epäilee, että kyse on jostain muusta, että he ovat yhä elossa. Yhdessä tytöt yrittävät luoda yhteiselämää tyhjässä kaupungissa, ja vähitellen heidän välilleen kasvaa vahva ystävyys. Uomiin asettunut arki saa uuden suunnan, kun heidän elämäänsä lennähtää punatukkainen Atro. Atron kanssa he lähtevät kohti Helsinkiä. Helsingissä heitä odottaa yllätys, Suomenlinnassa näyttää olevan muitakin jäljelle jääneitä ihmisiä.
Simukka tavoittaa Emmin mielenliikkeitä keskellä muuttunutta maailmaa erittäin hyvin. Jokapäiväinen selviytyminen, yritys ymmärtää tapahtumia sekä jatkuva perheen ikävä stressaavat ja kuluttavat Emmiä. Nuoren tytön epävarmuus sekä kelpaamattomuuden ja yksinäisyyden tunnot kuvataan rauhallisesti, turhia revittämättä. Simukka onnistuu rakentamaan Emmistä kokonaisen ja uskottavan hahmon, jonka surua ja ahdistusta lukija seuraa liki kyynel silmänurkassa. Yksinäisyys, ystävyys, suru, luottamus ja selviytyminen ovat romaanin keskeisiä teemoja ja ne kaikki käsitellään Emmin kautta. Onervan ja Atron hahmot jäävät sivummalle, mutta se ei oikeastaan haittaa, tämä on Emmin kirja.
Toisaalla puolestaan on Samuel Järven kirja. Samuelin kautta tapahtumiin saadaan toinen näkökulma, ja samalla monet Jäljellä-romaanin mysteerit selviävät. Myös Samuel on uskottava hahmo ja hänen kauttaan kirjojen yhteiskuntaan saadaan tarkempi kuva. Toisaalla jatkaa myös ensimmäisen osan teemoja. Yksinäisyyttä, rakkautta ja ystävyyttä käsitellään nyt Samuelin tunteiden ja toimien läpi, perhesuhteiden kipeys ja osin vinksahtaneisuuskin tulevat kakkososassa tarkemmin keskiöön.
Tämän enempää kakkososasta ilman paljastuksia ei voi kertoa, koska lukijalle pitää jättää löytämisen ilo juuri lukemisen kautta. Minä pidin kirjaparista niin kuin aiemminkin lukemistani Simukan kirjoista. Hänen kirjoitustyylinsä ja hienovireinen kielensä viehättävät. Jäljellä ja Toisaalla kuvaavat tulevaisuuden yhteiskuntaa hyytävällä tavalla, hyytävällä siksikin, että jotain romaanien painotuksista saattaa löytää myös nyky-yhteiskunnasta. Mutta Simukan luomassa tulevaisuudessakin nuoret ovat edelleen samankaltaisia nuoria kuin nykynuoret: samanlaiset ilot, pettymykset, epävarmuudet, rakastumisen tunteet ja perhesuhteiden kipukohdat myllertävät myös heidän mielissään. Todella kiinnostava kirjapari, jota suosittelen niin nuorille kuin aikuisillekin!
Kommentit