Päätin tarttua Jhumpa Lahirin uuteen romaaniin Tulvaniitty (Tammi 2014; The Lowland, 2013; suomennos Sari Karhulahti) kuultuani paljon kehuja kirjailijan teoksista. Tulvaniitty oli ensimmäinen Lahirilta lukemani ja se herätti kiinnostuksen hänen aikaisempaankin tuotantoonsa. Vaikka teos on romaani, sen kerrontatavassa on jotain novellimaista. Paikoitellen se häiritsee, mutta lopulta Lahiri kerää langat yhteen ja Tulvaniitystä kasvaa vankka ja saumaton romaani. 

Intiaan ja Yhdysvaltoihin, lähinnä Kalkuttaan, Rhode Islandiin ja Kaliforniaan, sijoittuva perheromaani kurottautuu yli vuosikymmenten. Keskiössä on neljä ihmistä: veljekset Subhash ja Udayan, Udayanin rakastettu Gauri ja Gaurin tytär Bela. Intia kuohuu 1960-luvun lopulla. Rauhallinen Subhash muuttaa Rhode Islandille jatkamaan opintojaan, mutta hänen kommunistiseen liikkeeseen liittynyt pikkuveljensä jää Intiaan. Udayan haluaa muuttaa kotimaansa yhteiskunnallisia oloja. Toisilleen läheiset veljekset ajautuvat erilleen, mutta vahva side ei tunnu katkeavan. Udayan vaikuttaa omalla tavallaan Subhashin elämään ja tämän tekemiin ratkaisuihin.

Lahiri kirjoittaa pelkistetysti, lähes hengityksen tahtiin - sellainen tunne ainakin Sari Karhulahden hienosta suomennoksesta välittyy. Kirjailija kuvaa miljöitä ja maisemia siten, että ne liki näkee, haistaa ja kuulee. Romaani on pinnaltaan petollisen yksinkertainen, mutta hyvin pian huomaa, että kaikki liittyy kaikkeen. Yksikään kuva, luontokuvaus tai yksityiskohta ei ole teoksessa täytteenä, lähes kaiken voi nähdä ja tulkita antavan merkityksiä romaanin teemoille ja henkilöille. Romaanin ytimessä ovat perhesuhteet, vanhempien ja lasten väliset suhteet ja ennen kaikkea käsitys isyydestä: kenellä on oikeus tulla kutsutuksi isäksi, kuka on todellinen isä ja kenelle lapsen rakkaus ja lojaalisuus kuuluu. Sen rinnalla kulkee vahvana teemana hylkääminen: mitä tapahtuu, kun lapset hylkäävät vanhempiensa perinnäistavat ja odotukset ja mitä lapselle tapahtuu, kun hän joutuu vanhempansa hylkäämäksi. Minkä hinnan hän ja vanhemmat siitä maksavat? Millä tavalla yhden perheenjäsenen tekemät ratkaisut vaikuttavat koko perheyhteisöön ja kuinka pitkät varjot tulevaisuuteen nuo ratkaisut voivat heittää?

Näitä suhteita ja henkilöidensä mielenliikkeitä Lahiri kuvaa tarkasti, mutta alleviivaamattomasti. Kirjailija liikkuu ajassa ja paikassa sujuvasti ja paljastaa vähitellen salaisuuksia, joiden kautta päähenkilöiden toimintatapoihin ja tunteisiin avautuu uusia näkökulmia. Kun Tulvaniityn viimeisen sivun kääntää, jää romaanin päällimmäiseksi tunteeksi lopultakin pyrkimys ymmärrykseen, ehkä anteeksiantoon - sekä rakkaus.

 

lahiri-normal.jpg