Repo-normal.jpg


Niina Revon vuonna 2008 ilmestynyt teos Arpi (WSOY) kuvaa rintasyöpään sairastuneen kirjailijan omakohtaisia mietteitä ja tunteita, tekstin tukena ovat Laura Malmivaaran valokuvat kirjailijasta. Takakannen mukaan kirja on kirjoitettu ja kuvat kuvattu kirjailijan syöpähoitojen aikana.

Lyhyistä luvuista tai tyylitellyistä päiväkirjamerkinnöistä koostuva teos on vimmainen ja sarkastinen, kaunistelematon, proosarunomainen. Se keinuu aikatasoista toiseen, tapahtumia ei kerrota täysin tapahtumajärjestyksessä. Rintasyöpä ei kuitenkaan ole teoksen ainoa teema, vaan mukana on myös naiseuden ja kauneuden pohdintaa sekä rohkeus olla oma itsensä, mikä tuntuu löytyvän vaikeiden kokemusten kautta. Sairastumista vasten kuitenkin tarkastellaan kaikkea teoksessa käsiteltävää.

Repo tarkastelee arpensa kautta kauneusihanteita, kauneuden ja rumuuden välistä ristiriitaa, kelpaamista omana itsenään ennen kaikkea itselleen. Kirjailija lataa täyslaidallisia keskeltä pelkoa ja kuolemankauhua, mutta tekee sen tyylikkään piikikkäästi, omaan sairauteensa peilaten. On pakko korostaa sanoja tyylitelty ja vimmainen - keskeltä omaa sairauttaan Repo kirjoittaa vahvaa kaunokirjallisuutta. Tunteet kautta linjan ovat uskottavia, kirjailijan sanat rehellisen ja rohkean elämyksellisiä. Vaikka perhekriisi tuntuu olevan monella tasolla koko ajan päällä, hipaisee kirjoittaja yksityiskohtia liikaa paljastamatta, mutta siten, että lukija ymmärtää tunteiden voiman ja moninaisuuden. Aviomies ja lapset ovat tunnemyrskyjen ja menettämisen pelon ytimessä. Mukaan on saatu myös vinoa ja mustaa huumoria, mikä tuo tekstiin lisävoimaa. Lopulta teksti vie pelon läpi kohti optimismia, selviämistä.

Laura Malmivaaran valokuvat esittävät kirjailijan arpineen ja monenlaisissa naisellisissa peruukeissa kuvankauniina ja niiden vastakohtana hiuksettomana ja meikit levinneinä. Vahvuus ja haavoittuvuus vaihtelevat kuvissa ja ne keskustelevat omalakisesti tekstien kanssa.