Bergroth-normal.jpg


Kirja tuoksuu vanhalta käsilaukulta. Lapsuuden leikkeihin mummolan vintiltä löytyneeltä käsiveskalta, jonka sisuksista lukon auki napsautettua löyhähti salaperäinen - entisaikainen? - tuoksu.

Jotain tuon tuoksun kaltaista on Kersti Bergrothin tekstissäkin. Vuonna 1940 ilmestynyt Nuoren lotan päiväkirja (Otava) kuvaa viipurilaissyntyisen Telman kokemuksia talvisodan lääkintälottana nimettömän pikkukaupungin sairaalassa, jossa sotilasosastojen lisäksi on myös siviiliosasto. Teos ei kata koko talvisodan aikaa, päiväkirjamerkinnät alkavat 29.1.1940 ja päättyvät 7.3.1940, vajaa viikko ennen sodan loppua.

Telma kuvaa lottien työtä hyvin ylimalkaisesti, enemmän hän keskittyy kuvaamaan omia tuntemuksiaan uudessa elämäntilanteessa sekä sotilaspotilaiden rauhallista ja mistään valittamatonta käytöstä, heidän lujuuttaan kohtalon edessä ja sodan liki ylevöittävää vaikutusta nuoriin sotilaisiin. Isänmaallisuus on teoksen kantavia teesejä, rakkaus Suomeen on se tunne, joka voittaa kaiken muun ja antaa kaikille teoille sekä nykyhetkelle ja tulevaisuudelle merkityksen. Telma ei valita sota-ajan hankaluuksista, kaikki kielteinen kumpuaa hänen mielestään hänen omasta huonosta luonteestaan ja kärsimättömyydestään (kummastakaan teos ei anna esimerkkejä). Hän ihailee tyyniä ja elämäntarkoituksen löytäneitä sairaanhoitajia ja lottatovereitaan. Telma yrittää myös karkottaa mielestään ystävänsä Hanneksen, joka ennen rintamalle lähtöään oli ilmoittanut ettei halua olla Telman kanssa missään tekemisissä. Mutta tietenkin Hannes saapuu Telman sairaalaan potilaaksi, ja tunteet joutuvat uudestaan puntariin. 

Nuoren lotan päiväkirjan kirjoittamisaikaan vuonna 1886 syntynyt Bergroth oli jo tiukan keski-ikäinen, joten mistään "aidosta" nuoren päiväkirjasta ei ole kysymys. Silti teoksessa on mukana aidonoloista päiväkirjamaisuutta, josta tuntuu välittyvän kiinnostavaa ajan asenteiden kuvausta. On toki pidettävä mielessä (ottaen huomioon kirjoitus- ja julkaisuajankohdan), että teos mitä ilmeisimmin on kirjoitettu mielialan kohennukseksi ja pönkittämiseksi. Siksi mukana on runsaasti isänmaallista paatosta ja sotilaiden kärsimysten glorifiointia eikä mitään negatiivista tai taistelutahdon vastaista ole kirjaan eksynyt. Mutta juuri tällaisena Nuoren lotan päiväkirja on kiinnostava. Bergroth myös karttaa selkeästi romanttisen rakkauden imelää kuvausta. Jonkinlainen harmaus ja suru teoksesta kaikesta optimismista huolimatta tuntuu välittyvän. Telman haikeanriipaisevat mietteet Viipurista kaupungin menetyksenuhan edessä kummunnevat viipurilaissyntyisen Bergrothin omista tuntemuksista.

Kirjabingossa teos sijoittuu ruutuun Lainattu kirja.