Rakkaus, petos, äitiys ja salaisuudet ovat aiheina ranskalaisen Hélène Grémillonin esikoisromaanin Uskottuni (Otava 2012; Le Confident; suomennos Anna-Maija Viitanen). Kehyskertomus sijoittuu vuoden 1975 Pariisiin, kun kustannustoimittaja Camille äitinsä kuoleman jälkeen saa surunvalitteluviestien mukana allekirjoittamattoman kirjeen, jossa kerrotaan tarinaa tuntemattomista Anniesta ja Louisista, joiden elämän mullistaa pikkukylään muuttava M:n pariskunta. Camille alkaa saada tiistaikirjeitä, joissa tarina jatkuu.

Kirjeiden kertoman tarinan näyttämöinä ovat ranskalainen pikkukylä ja Pariisi 1930-luvulla sekä toisenmaailmansodan saksalaismiehityksen aikana. Maailmanhistorialliset tapahtumat kehystävät tarinaa ja vievät sitä omalta osaltaan eteenpäin, mutta tiukassa keskiössä ovat neljän ihmisen tunteet, toiveet ja pelot, joiden rinnalla kaikki muu kauhuistaan huolimatta haipuu tarinan reunoille harmauteen. Romaanissa myös miehet, nuori Louis ja Paul M. - niin merkittäviä kuin he tarinan kannalta ovatkin - saavat väistyä Annien ja Elisabethin välisen suhteen nostattaman tunnekeitoksen tieltä. Elisabeth ei vuosien yrittämisen jälkeenkään ole tullut raskaaksi. Kun teini-ikäinen Annie tarjoutuu synnyttämän hänelle lapsen, tarttuu Elisabeth tilaisuuteen. Mutta jokin muuttuu, asiat eivät suju ennakkosuunnitelmien mukaan. Vuonna 1975 Camille lukee romaanikäsikirjoitukselta vaikuttavaa tekstiä ja yrittää ratkaista tarinan ja sen kirjoittajan arvoitusta.

Uskottuni on ahmien luettava kirja, tarina pitää otteessaan ja loppuratkaisua ratkoo kuin jännitysarvoitusta ikään. Loppuratkaisusta voi olla pariakin mieltä, en ole varma onko valittu välttämättä tarinan kantavuuden kannalta paras, vaikka sen sisältämä toiveikkuus miellyttääkin.

Grémillon kirjoittaa vivahteikkaasti mutta kikkailematta, suomennos soljuu kauniisti. Henkilöidensä tunteiden kirjon kirjailija tavoittaa uskottavasti eikä tarinaa pehmennetä kaunistelulla. Henkilöiden tunnetiloja kuvataan samaan aikaan läheltä ja hieman etäältä tarkastellen. Tapahtumiin saadaan kaksi eri näkökulmaa. Varsinkin rouva M:n näkökulma on tarkkapiirtoinen ja kaunistelematon kuva naisesta, joka kaipaa pakkomielteisesti lasta, koska lapsien hankkiminen on hänen porvarillisen säätynsä ja yhteiskunnan odotusten mukaista, ja jonka ratkaisuja lapsenkaipuu ohjaa.

Romaanissa keskeisin teema on oikeastaan rakkaus, mutta hyvin monivivahteisesti käsiteltynä. Romaanissa juuri rakkauteen ja rakkauden nimissä tehtyihin päätöksiin liittyvät suurimmat petokset, joiden traagiset seuraukset kasaavat syyllisyyden taakkaa henkilöiden harteille.