Katajavuori-normal.jpg

 

Heitetään taikinakulhoon Seitsemän veljestä, nyky-Helsingin Kumpula, roisi nykykieli, tuhti annos musiikkia, elokuvia ja TV-sarjoja, muutama taulu, rutkasti erotiikkaa ja eloisaa naisnäkökulmaa. Ojennetaan vatkain ja kakkuvuoka Riina Katajavuorelle. Tulokseksi tulee terävämausteinen keikauskakku nimeltään Wenla Männistö.

Riina Katajavuoren Wenla Männistö (Tammi 2014) nappaa henkilönsä ja tarinan kehykset Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. On tietenkin etu, jos Kiven teoksen vivahteet ja henkilöt ovat muistissa Wenlaa lukiessa. Samoin eduksi on jos TV-sarjat Band of Brothers (Taistelutoverit) ja Pacific ovat tuttuja ja tietää keitä ovat Winters, Sobel, Bob Leckie ja Snafu ja miten he sarjoissa toimivat. Jukolan veljessarja nimittäin katselee näitä kahta sarjaa jatkuvasti, ja sarjat henkilöineen ovat tulleet tutuiksi myös veljesten luona notkuville Männistön Wenlalle ja Seunalan Anskulle. Niin kaukana kuin Taistelutoverien ja Pacificin toisen maailmansodan amerikkalaissotilaat Kumpulan Juko Brosseista ovatkin, luovat sarjat Katajavuoren teoksessa Seitsemän veljeksen ohella veljesten elämän sisäinen raamiston. Veljeys ja uskollisuus veljesjoukolle sekä vastahankainen suhtautuminen aikuistumiseen ja yhteiskunnan vaatimuksille ovat poikien elämän ydintä: yhdessä eletään rappeutuvassa sukutalossa, yhdessä taistellaan Toukolan sällejä vastaan, yhdessä tehdään hölmöydet ja yhdessä ne sovitetaan. Veljeys ei himmene, vaikka isä ei kaikilla pojilla sama olekaan eikä Latea ja Timia ole Jukolan Alli synnyttänyt. Täys-, puoli- ja lahjaveljeys ovat Jukolassa samanarvoista. Pienin keinoin ja nykyaikaistaen Katajavuori liittää poikiin Kiven veljesten piirteitä. Esimerkiksi Simpan tuntema erillisyys kumpuaa hänen ihonväristään, pojan isä on Jukolan Allin yhden yön afrikkalainen rakastaja, sitoutumiskammoinen Late puolestaan kaihoaa metsien sijasta kaukaisille maille matkablogia kirjoittamaan.

Mutta veljekset eivät ole Wenla Männistön päähenkilöitä, vaikka he ovat kaikkien huomion kohteena. Teoksen nimen mukaisesti keskiöön nousevat naiset: eroottisesti latautunut ja tuntemattoman isänsä henkilöllisyytä pohtiva Wenla, hänen yksinhuoltajaäitinsä kätilö Marja Männistö, laululyriikoita kirjoittava ja kirjoja ahmiva Ansku Seunala, saunamestari Kajsa Rajamäki sekä poikiensa elämää pilvenreunalta seuraava edesmennyt Alli Jukola. Naisten pohdinnoista syntyy moniääninen ja monipuolinen katsaus naisten elämään. Wenlan ja Kajsan puheet ja mietteet ovat aistillisesti latautuneita, heidän voimansa kumpuaa erotiikan ja seksin väkevästä kokemisesta. Katajavuori tavoittaa kahden eri-ikäisen ja erilaisia asioita kokeneen naisen kielten ja kerronnan erot taitavasti. Anskun laululyriikat lähestyvät naiseutta ja tyttöyttä yksinäisyyden ja etsimisen kokemusten kautta, Alli pohtii poikiensa ja näiden isien kohtaloita selvänäköisesti. Jukuripäiset pojat, niin omat kuin lahjaksi saadut, ovat Allin suuren rakkauden kohde, yksikössä, veljeskokonaisuutena.

Wenla Männistö on kielellisesti räjähtelevä ilotulitus. Naisten monologien lomaan Katajavuori kirjoittaa Kiven kannoilla sujuvaa, hauskaa ja monin tavoin oivaltavaa dialogia. Hän tavoittaa taiten erilaiset puheenparret. Varsinkin Wenlan ja Anskun kieli on hulvatonta ja rönsyilevän siistimätöntä puhekieltä. Kerrontaan sekoittuu lainauksia lehtihaastatteluista, iskelmälyriikkaa, räppiä ym. Katajavuori yhdistelee ja sekoittaa, lainaa ja muokkaa. Notkea kieli ja romaanin naisten tapa tarkastella maailmaa ja omaa elämäänsä ovat Wenla Männistön ehdottomasti parasta antia. Niiden vuoksi hyväksyy sen, ettei Jukon brosseista kehity samanlaisia yksilöitä kuin Kiven veljeksistä. Mutta: eihän tämä oikeastaan olekaan romaani seitsemästä veljeksestä vaan naisista, joiden elämä tavalla tai toisella pyörii veljesten ympärillä.