Tiainen_Kytt%C3%A4yskeikka-normal.jpg

 

Marja-Leena Tiaisen Kyttäyskeikka (Avain 2014) on juuri sellainen kirja, jota olen kirjavinkkarina toivonut:

nuorille suunnattu selkokirja, joka sisällöltään sopii nuorille (ei ole lapsekas), selkokieli vaikuttaa sujuvalta ja juonen tasolla kirjassa on jännitystä, henkilöiden välisiä ristiriitoja, hieman ihastumista, eli se on kaikin tavoin aito ja oikea nuortenkirja. Sivumäärä (89 sivua) sallii paremmin pitkäjänteisen juonenkehittelyn, ja lyhyet luvut helpottavat lukemista, jos ei jaksa lukea pitkiä pätkiä kerrallaan. Kyttäyskeikan voi lukea lukuhaluton teinikin vaikkei varsinaista selkokirjaa tarvitsisikaan. Lisäksi teos sopii erinomaisesti pojille, joille joskus on vaikea keksiä luettavaa. Tämänkaltaisia erinomaisesti kirjoitettuja nuorten selkokirjoja lisää eri aiheista tytöille, pojille, molemmille! Ja mieluiten kotimaisten tekijöiden näppiksistä, kiitos.

15-vuotias Niko asuu eronneen äitinsä ja 18-vuotiaan isoveljensä Juuson kanssa, isä asuu yksin kaljatölkit seuranaan. Isäänsä pojilla on hyvät välit. Niko jakaa lehtiä koulunkäynnin ohessa ja on hieman ihastunut uuteen luokkatoveriinsa Mariaan. Niko on huolestunut automekaanikoksi opiskelevasta isoveljestään, Juuso on alkanut olla paljon poissa kotoa eikä viitsi mennä joka päivä ammattiopistoonsa. Hänen uudet kaverinsa tuntuvat Nikosta epäilyttäviltä. Kun pikkukaupungissa alkaa tapahtua murtoja nuorisotalolle ja yksityiskoteihin, heräävät Nikon epäilykset. Mitä salaisuuksia kätkee Juuson huone ja miksi Juuson vanha kaveri Jani on alkanut kuljettaa autollaan Mariaa? Syysloman aikana tilanne kärjistyy ja ennen murtosarjan ratkaisua joutuu Niko vaarallisiin tilanteisiin.

Selkokirjassa jännityksen kasvattaminen lienee aika hankalaa, lapsekkuuden vaara tekstin tasolla on suuri. Tiainen kuitenkin onnistuu tehtävässä oivallisesti ammattilaisen tavoin. Kirjailija vie tarinaa sujuvasti eteenpäin ja rakentaa jännitystä pienin keinoin tehokkaasti ja realistisesti. Kyttäyskeikkaa ei ole kirjoitettu huitaisten, vaan selvästi paneutuen ja selkokirjallisuuden vaatimuksia kunnioittaen.